Helpotus

Nyt on helpompi hengittää. Etukäteisahdistus ja epämääräinen katastrofinpelko (minkä katastrofin? En tiedä, taivaanko pelkäsin putoavan niskaan) väistyivät.

Ei ollut täydellistä onnistumista, oli riittävän hyvä.

Tässä kohden olen edennyt aika paljon: olen lapsesta asti 'hoitanut' ahdistuksiani ja pelkojani vetäytymällä ja välttelemällä asioita, jotka noita tunteita synnyttävät. Vetäytyminen on tuntunut luonnolliselta vaihtoehdolta, olen nimittäin pelännyt, että ahdistus, jännitys ja pelot näkyvät muille. Tunteitten näkyminen ja näyttäminen olisi ollut häpeä - minua on kasvatettu 'reippaaksi' ja reippaat eivät pelkää tai jännitä.

Tove Janssonilla on tästä jokin loistava mietelmä. Jotakin siitä, että vain pelkäävät ovat oikeasti rohkeita - rohkeus on pelon voittamista.

Vetäytyminen ei ole yhtään auttanut pelkoihin. Jos pelon mukaan alan suunnata tekemistäni ja olemistani, niin kohta minua ei olekaan. Kutistun. Äiti on juuri sellainen - kutistunut. Lukkiutunut neljän seinän sisälle, pelkistänyt elämänsä kahteen ihmiseen, isään ja minuun.

Miten tämä nyt äitiin meni? Jollain tapaa teen elämästäni jatkuvasti äidin antiteesiä - ei tuollaista ainakaan kun äidillä. En osaa pitää äitiä positiivisen esimerkin antajana, ja se on tavallaan sääli. Olisi kiva, jos voisi edes jossain kohden kokea vanhempansa esikuvana.

Puolison kanssa lipsahdimme puhumaan muutaman sanan terapiasta eilen. Hän tokaisi, että olen terapeutissa löytänyt itselleni terveen äidin (terppa on vanha nainen, en tarkkaan tiedä hänen ikäänsä, mutta hän on samaa ikäluokkaa kuin äitini). Niin totta! Terppa on ennakkoluuloton, kannustava, ymmärtävä, myönteinen - ja noilla sanoilla en ensimmäisenä kuvaisi äitiäni. Äidin kanssa puhuessani tiedän ennakolta hänen vastauksensa ja kysymyksensäkin. Minulla on opettelemista siinä, miten puhutaan ns. normaalien ihmisten kanssa - siis sellaisten, jotka eivät ole täynnä omia lukkojaan ja urautumiaan. Toki kokemuksia molemminpuolisesta ymmärryksestä tulee koko ajan muuallakin kuin terapiassa - onneksi. Suhteessa äitiin ymmärrystä on ollut välillämme kovin vähän.