Minusta on tulossa ihan näkyvä ihminen työpaikalla! Siis aiemmin ja toisaalla etenkin kaikki epämuodolliset tilanteet (ruokatauot, kahvitunnit tms. sosiaalinen seurustelu) on jatkuvasti ollut vaikeaa ja ahdistavaa.
On niitä angstihetkiä vieläkin, huomaan että olen heittinyt hiljaiseen ruokapöytään ja vaitonaisuus alkaa häiritä, hiki pukkaa otsalle kun mietin, mitä oikein sanoisin, jotain joka helpottaisi kaikkien oloa, jotain tarpeeksi yleistä mutta kumminkin hiukan herättävää, höh... Mutta angstihetket eivät täytä kaikkea aikaa. Ennakkoahdistusta tauoista tai ruokatunneista ei ole. Olen piirun verran enemmän omissa nahoissani, suhtaudun rennommin tilanteisiin, niihinkin hetkiin, jotka sitten kuluvat harmaan hiljaisuuden vallitessa.
Olen myös tullut avoimemmaksi. Siis, raijasin tänään meidän sosiaali-taukotilaan tarjottavaa (erilaisia meloninsiivuja, viinirypäleitä ja suklaakeksiä), kun joku kysyi, mitä juhlitaan, niin sanoin että minulla on syntymäpäivä. (Niin kuin onkin... täytän 38.)
Hitsi, ne onnittelivat, ne muut! Ja kuulostivat vieläpäs ilahtuneilta tarjoomuksista! Mulle tuli hyvä mieli!
Eräitäkin synttäreitä olen ollut salaa piilossa - siis en ole kertonut kenellekään enkä ole kyllä tarjonnutkaan mitään. (Tietty joku vanha kaveri on muistanut ja onnitellut, vanhemmilta on tullut se kortti ja seteli, mutta ne muut, ne joiden kanssa on tehnyt työtä tai opiskellut, ne ovat olleet tietämättömiä.) Kaikenlainen huomion vetäminen itseen on tuntunut väärältä ja huonolta. Enää ei tunnu. Siis höh, mitä pahaa siinä nyt on? Miksi pitäisi olla harmaa ja hiljaa?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Onnittelut myös minulta, koukkuun jääneeltä lukijalta! Olet muuten tasan vuoden vanhempi kuin veljeni. Jossain vaiheessa löysin blogisi, ja nyt se on pakko lukea joka päivä. Tulee Suomen valtiolle halvaksi, kun sinä käyt terapiassa ja sitten pidät blogia, jonka kirjoitukset terapoivat muuta kansaa. Monet ajatukset ovat sellaisia, joita on itsekin joskus miettinyt, mutta ei noin jäsenneltyinä, olet varmaan käynyt niitä läpi vaikeamman kautta kuin minä. Voi hyvin ja kirjoita edelleen!
:-D Kiitos anonyymi onnitteluista!
Näemmä en päivitä tätä ihan joka päivä. Yritän kirjoittaa tätä niin, ettei tulisi ikävällä tavalla "pakko" (siis niin, että muka "pitäisi" kirjoittaa, vaikkei ehdi tai ole sanottavaa).
Lähetä kommentti