Kuka olisin, jos

Jokin lukemani juttu sai miettimään, kuka olisin, jos

Jos en olisi syntynyt keskosena vaan normaaliaikaisesti, jos en olisi joutunut kuukaudeksi keskoskaappiin.
Jos äiti olisi käynyt töissä, jos äiti olisi ollut vähemmän pelokas.
Jos isä ei olisi ollut rintamalla nuorena, jos isällä olisi kaksi kättä.
Jos isä ja äiti olisivat tutustuneet nuorempina, jos he olisivat olleet aviossa jo vuosia ennen syntymääni.
Jos olisin lapsena ollut notkea, normaalipainoinen, motorisesti taitava.
Jos minulla olisi ollut oma huone.
Jos minulla olisi sisaruksia.
Jos olisimme asuneet isommassa kaupungissa.
Jos en olisi saanut silmälaseja.
Jos olisin päässyt Lallintalolle teininä.
Jos olisin alkanut seurustella lukiossa.

En minä tiedä! En tiedä, kuka olisin, jos vanhempani olisivat olleet vaikka 25 kun synnyin (todellisuudessa isä jäi eläkkeelle, kun olin kymmenen). Jos olisi kotona ollut muitakin kuin vanhemmat ja minä. Silloin ei ehkä minuun olisi kiinnitetty niin kohtuuttomasti huomiota, minua ei olisi suojeltu niin valtavasti. Olisin mennyt sille Melrosen keikalle vuonna -84 (suunnilleen), olisin mennyt monelle muullekin.

Jos olisinkin osannut splagaatit ja kärrynpyörät, loikannut keveästi hevoselle ja tehnyt piruetteja jäällä. Varmasti silloin olisi ollut hiukan paremmat edellytykset lähestyä teinihikeä pursuten naapuripulpetin Teppoa.

Nuo ovat niitä isoja ja pieniä asioita, jotka vaikuttavat taustalla minussa, nykyhetkessä. Miten sitä on niin vaikea hyväksyä? Ehkä siksi, että välillä pieni piru korvassani kuiskuttaa, miten voisi olla helpompaa ja yksinkertaisempaa, jos. Ei tarvitsisi painia huonommuudentunteitten ja joukkoon kuulumattomuudenolojen kanssa, eikä epäillä että omien estojen ja pelkojen ja hämmennyksen takia elämä menee ohi niin että sitä vain pysyy hengissä elämättä elämää. Estoja, pelkoja ja hämmennyksiä ei välttämättä olisi ollenkaan, jos olisin syntynyt eri aikaan ja muutama pikku yksityiskohta olisi ollut hiukan toisin.

Jos nuo yksityiskohdat olisivat toisin, niin luultavasti silloin mukana olisi aivan toisia ihmispoloa mutkalle vääntäviä asioita. Tai jos kaikki olisi ollut täydellisen helppoa, niin millainen ihminen olisin? Täysin empatiakyvytön muiden ihmisten pelkojen ja epävarmuuksien suhteen? Kyvytön näkemään ympäristöäni? Kontrollifriikki suorittaja?

Heh, tulipas tästä hyödytöntä hötkyilyä. Jospa menisin juomaan sen jo vähintään vartin verran hautuneen teeni.