Tunne ja työt

Olen yrittänyt järkeilemiseen ja analysointiin peittää sen, että elän äärimmäisyyteen asti tunteella (toisaalta, eivätkö kaikki ihmiset ole tunneihmisiä? Vaikka valintoja perustelisi miten 'järkevästi' tahansa, niin valinnan pohjimmaisena syynä on usein tunne.) Olen nimittäin oppinut, ettei tunteella saisi elää - fiksut ja harkitsevat ihmiset tekevät päätöksensä tunteista riippumatta faktojen perusteella. Seurauksena on ollut, etten itsekään ole huomannut omia tunteitani, etenkään pelkoa, häpeää tai suuttumusta, ne kun ovat ylipäätään kiusallisia olotiloja.

Pelkäsin palata työelämään. Olin ollut viitisen vuotta poissa - siis opiskellut ja ollut työttömänä, viimeisin vaihe (työttömyys) oli jo kestänyt sen ansiosidonnaisen mitan, eli kaksi vuotta, ja olin peruspäivärahalla. En ollut kovin aktiivinen työnhakija, sillä aiemman perusteella koin, etten oikein osannut mitään enkä kyennyt mihinkään - en ainakaan koululuokkien hallitsemiseen tai murrosikäisten kasvattajaksi. Tuli tunne, että valehtelisin työhakemuksessa, jos jollain tapaa kehuisin itseäni. (Yleensäkin tiedän tarkkaan omat heikkouteni - vaihvuuksien huomaamisen kanssa on vähän niin ja näin.)

Kun puolivahingossa sain pitemmän sijaisuuden, niin muutokseen oli vaikea suhtautua. Kyllähän minä sitä halusin, mutta samalla se myös pelotti aivan sairaasti! Pelotti sekin mahdollisuus, että elämä toistaisi itseään ja työ alkaisi tuntua samanlaiselta tervassa räpiköinniltä kuin aikaisemmin. Stressaavampien vuorojen jälkeen kotimatka meni lähinnä itkemiseen - ei siksi, että olisi ollut niin hirveää juuri silloin, vaan siksi, että pelkäsin olojeni pahentuvan. Ei yhtään auttanut se, että mietin 'järkevästi' toimeentuloa ja vertasin palkkapussin suuruutta työttömyyskorvaukseen. Rahan ajatteleminen lisäsi epäonnistumisen pelkoa.

Aina kun luen näitä 'kannattaa kun palkka on xx euroa' -kirjoituksia, niin ihmetyttää ja ärsyttää. Keitä ne ovat, jotka tekevät päätöksensä pelkästään rahan perusteella? Kuka on esim. valmis muuttamaan jonnekin toiselle puolen Suomea sen takia, että siellä saisi parempaa palkkaa, jos toisaanne jäisivät kaikki sosiaaliset suhteet tai kotimaisema?