Väsymys

Olen aika älyttömän väsynyt juuri nyt. Mieleen puskee tieto siitä, että huomenna on työpäivä ja herätys seitsemän kieppeillä. Ei yhtään helpota tämänhetkistä väsyä se, että mieli laukkoo asioihin, jotka pitäisi huomenna hoitaa.

Nyt on nyt. Kissa nelonen kujertaa selkäni takana (kujertaa, kyllä! se pitää undulaattimaista korkeaa ääntä ja yrittää houkutella kissa kolmosta riehumiskaveriksi). Voisin mennä sohvalle ja ottaa kirjan kaveriksi. Tai suihkuun. Tai laittaa musiikkia soimaan. Kaikkikin nuo ovat ihan kelpo vaihtoehtoja.

Väsyneenä jalat kulkevat kauhean vikkelään jääkaapille. Äh. Syöminen on silloin yritystä olla ei-väsynyt, piristyä. Pöh. Miksen saisi olla perjantai-iltana kello 20.00 väsynyt? Olen noussut hiukan ennen seitsemää, syönyt kaurapuuroa ja juonut kahvia, mennyt töihin, tehnyt siellä erinäisiä helpompia ja vaikeampia juttuja, puolijuossut bussille, joutunut samoille paikoille työkavereitten kanssa ja löpissyt matkan niitä näitä, mennyt terapiaan, ollut siellä ja puhunut ja yrittänyt keskittyä siihen, että saan, pystyn, minun on lupa (kirjoittaa), tuntenut palan kurkussa - se tuli kun kirjoittaminen oli kiellettyä, kun mietin, etten saa enkä osaa olla siinä kohden tarpeeksi hyvä - olen mennyt terapiasta kirjakaupan alennusmyyntiin ja ostanut neljä romaania, yhden tietokirjan (etymologiasta), mennyt bussiin, kuunnellut matkan kuulokkeilla musiikkia, tullut kotiin, lukenut perjantain Helsingin Sanomia (paperilta), syönyt, keittänyt teetä, katsonut 10 minuuttia sub-tv:n stand-up -ohjelmasarjaa, tullut tähän tietokoneelle.

Hohhoi.