Pari sanaa rahasta

Raha on yksi iso tekijä minun ja vanhempien monimutkaisessa kuviossa. Vanhempani eivät ole rikkaita, tällä hetkellä eläkkeellä, aiemmin isä oli teollisuusvartija ja äiti kotona.

Eivät he ikinä ole paljoa ansainneet, mutta ovat eläneet suu säkkiä myöten ja jokaisen pennin säästäneet. Pula-ajan ja sota-ajan kokeneina he ovat aina varustautuneet 'pahimpaan' ja pankkiraha on ollut se turvan tuoja. Lapsuudessani olisi oikeasti tarvittu esim. pyykkikonetta, mutta ei meille sellaista hommattu kuin vasta 1980-luvulla. Sitä ennen isommat pyykit vietiin polkupyörällä (kesällä) tai potkukelkalla (talvella) pestäviksi tehtaan työläisille tarkoitettuun itsepalvelupesulaan (sellaisia oli vielä 1970-luvulla). Autoa ei ole ollut, kesämökki kyllä. Kesämökki oli lapsuudessa puolittainen maatila, kesän viljelyksistä saatiin talveksi juurekset ja marjat, ulkorakennuksessa oli lintuja (vuorovuosina kanoja, kalkkunoita, hanhia, fasaaneja - syksyllä ne tapettiin ja laitettin lihoiksi).

Lapsena opin olemaan pyytämättä rahaa. En saanut varsinasta viikkorahaa ja jotenkin yleinen henki oli sellainen, ettei oikeastaan olisi saanut rahaa pyytää, ei ainakaan turhuuteen (ja melkein mikä tahansa oli turhuutta, ainakin sellaiset asiat, jotka nuoren silmissä näyttivät houkuttavilta).

Absurdia kyllä vanhemmilla on aina ollut säästöjä, rahaa pankissa. Ei niin paljoa, että sillä olisi esim. isompaa asuntoa kaksion tilalle ostanut, mutta sen ns. 'pahan päivän' varaa on ollut. Sitä pankkirahaa ei ole ikinä käytetty, vaan aina on säästetty lisää.

Logiikka on hiukan kestämätön: jos on rahaa, niin sitä ei voi käyttää. Jos ei ole rahaa, niin silloin varsinkaan rahaa ei voi käyttää (koska lainan otto on epäilyttävää).

Pappa Freudilla taisi olla tämänlaisesta käytöksestä ihan omat tulkintansa.

Yhteen asiaan äiti on kyllä rahaa syytänyt: minulle. Joskus muutama viikko sitten uutisoitiin, että suomalaiset vanhemmat antavat auliisti rahaa aikuisille lapsilleen. Keskimääräinen summakin mainittiin, se huiteli jossakin muutamassa sadassa eurossa (per vuosi), eli ei ihan hirmuisessa summassa. Äiti on nuo rahamäärät ylittänyt aikapäiviä sitten.

Olen kokenut hirmuisen ahdistavana sen, että hän haluaa 'auttaa' minua rahalla. Sata ja vielä sata kertaa olen sanonut, etten tarvitse rahaa, mutta äiti ei minua usko. En tiedä miten uskoisi, sillä hänen logiikkansa mutkii oudosti. Jos olen ostanut jotakin sellaista, että hänkin sen näkee/tietää, niin tietysti tarvitsen rahaa kun se ostos on maksanut niin paljon. Jos taas en ole ostanut mitään, niin sehän vasta onkin merkki rahapulasta (ei ole voinut ostaa, kun ei ole rahaa, heh)... Laihtumisenikin on ollut merkki siitä, ettei minulla ole rahaa ruokaan. Ja se etten käy kovin usein vanhempieni luona on tarkoittanut, ettei minulla ole varaa matkustaa sinne. Se että olen vaikuttanut joskus alakuloiselta/ahdistuneelta/ärtyneeltä, on johtunut rahahuolista.

Tässä vaiheessahan mamma on saanut tuntea itsensä tarpeelliseksi. Hän on voinut AUTTAA minua antamalla rahaa - vaikka olisin miten kieltänyt, niin äitihän 'näkee', miten tarvitseva olen.

Juu-u. Olen ottanut äidiltä rahaa monta monituista kertaa ja ahdistunut. Ahdistunut siitä, että vastaanottamisella ruokin äidin kuvitelmia siitä, että hänen 'apunsa' on minulle välttämätöntä, enkä 'pärjäisi' ilman. Ahdistunut siitäkin, että rahat ovat olleet tietyllä tapaa korvamerkittyjä ja äiti on kertonut, mitä niille pitäisi tehdä. Ja ahdistunut siitä, että moisesta avustamisesta tietysti pitäisi osata olla kiitollinen, mutta kun minä kiittämätön tytär en osaa!

Monta vuotta meni niin, että talletin rahat tilille enkä käyttänyt - en osannut käyttää. Vuosi sitten tuli jokin murros, keksin esim. käyttää niitä samaisia rahoja minun ja miehen yhteiseen matkaan.

Kuvaan kuuluu, että äidin suku hautoo vieläkin äidin äidin jälkeistä perintöriitaa, joka syntyi muutaman tuhannen omaisuudesta ja ränsistyneestä mökistä. Äiti ei vieläkään ole puheväleissä toisen sisarpuolensa kanssa, kun molempien mielestä toinen oli ahne ja toimi väärin.

Äidin suvussa raha on tullut asiaksi, jonka ympärillä kaikki pyörii. Sillä selitetään juttuja, joilla ei ole mitään tekemistä rahan kanssa.