Ruumis ja mielikuvat

Olen aika lailla pulassa, jos en pääse muutamaa kertaa viikossa tunniksi - pariksi kävelemään. Paikallaan olo, istuminen, sohvalla oleminen, ne ovat sellaista passiivista olemista, jossa ruumis ei 'tunnu' mitenkään.

Kun en tunne omia liikeitäni - olen vaan aloillani - niin kadotan yhteyden siihen, minkäkokoinen olen nyt. Vanhasta muistista tulee vanhan ruumiin paino, koko, muodot. Pääni sisällä lihon siihen painoon, jossa olen ollut suurimman osan ikääni (se on jotakin 75:n ja 85:n kilon välillä). Näytän nyt normaalipainoiselta, mutta tämä paino ei ole minun tähänastisen ikäni tavallisin paino. Painoin jo ala-asteella 70 kiloa ja risat.

Muistan kerran, kun oli terveydenhoitajan tarkastus, hän punnitsi minut ja näytti sitten hyväätarkoittavasti painokäyrästä tilannetta: Katsos, täällä ovat muut ja TUOLLA olet sinä, olet menossa kokonaan ulos mittataulukon ylälaidasta. Muistan sen avuttomuuden tunteen, en osannut tehdä mitään, jotta olisin ollut niin kuin muut, sen kokoinen kuin olisi kuulunut. Painokäyrä piirsi omaa kuviotaan minun tekemisistäni riippumatta.

Tai tietysti tekemiseni vaikuttivat, mutta äitihän meillä ruuan laittoi. Ja minä söin, kun se oli ainoaa huolenpitoa, jota äidiltä sain yltäkylläisesti.

Viimeksi kävelyllä (eilen siis) tulin ajatelleeksi, että vaikka takana on monta ruumiinkuvani kannalta huonoa kokemusta (lapsuudesta ja nuoruudesta on kovin vähän niitä hetkiä, jolloin olen kokenut olevani voimakas, terve, kaunis, hyväksytty), niin juuri nyt voin suurimmaksi osaksi hyvin. On voimaa lähteä kävelylle, on keveyttä askelissa, on tunne siitä, että olen hyvä ja riittävä näissä nahoissa. Eihän elämää voi hallita, ja joku niistä luokan urheilullisista, jotka ovat tottuneet luottamaan kroppaansa ja pitämään sitä mallikelpoisena, on luultavasti joutunut sairauden, onnettomuuden tms. kohtaamaksi ja joutuu sulattelemaan sitä muutosta. Minulla on nämä vanhat kipupisteet, jotka eivät edes ole näkyvillä muille ihmisille. Jos olisin ollut se täydellinen lapsiurheilija, niin joutuisin luopumaan - tai treenaamaan entistä isommin estääkseni iän tuomat muutokset.