Tämänhetkinen työjärjestys on hiukan sekopäinen: eilen olin iltavuorossa ja tänään vielä tuntia illemmassa (työpäivä alkaa siis yhdeltä ja loppuu kahdeksalta, tällä kertaa en edes ole tässä lähistöllä vaan kymmenen kilometrin päässä kaupungilla, joten kotiinpaluu on joskus lähempänä yhdeksää). Huomenna olen taas aamukahdeksalta töissä.
Aamulla on kiva nukkua pitkään, mutta aamupäivisin on vaikea tehdä mitään tolkullista (jollei sitten ole aamuterapiaa, niin kuin monesti on). Kyttään kelloa ja lasken, milloin pitäisi lähteä töihin. Eilisen kurssin jälkeen olin sen verran ylikierroksilla, että vedin ryhmää vielä unissanikin ja heräsin joskus viiden maissa aamuyöllä miettimään strategiaa tälle päivälle.
Vähän löysemmin rantein voisin ottaa. Kun kumminkin tiedän, ettei stressaaminen ja pingottaminen mitään auta.
Jos jotenkin voisin säädellä uniani, niin lopettaisin noiden työunien katsomisen heti. Silloin kun olin oikein solmussa työn kanssa (niinä yläasteen opettaja -aikoina), olin päivät töissä ja yöt töissä myös - päivän tapahtumat tunkivat uniin enkä päässyt mielessäni liikkumaan minnekään muualle. Nyt ei ole samalla tavalla paha tilanne, samoja oireita kylläkin. Miksen voisi uneksia jostakin aivan muusta - mistä tahansa? Pakkoko sitä on sahata samaa öin päivin, vähemmästäkin väsyy ja uupuu.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti