Mitenkä näitä hoidetaan, ystävyyssuhteita? Yksi vanha ystävä (vanhin mahdollinen, olemme tutustuneet lapsina jo ennen tarhaa, isämme olivat samassa tehtaassa töissä ja meidät kutsuttiin peräjälkeen aakkosissa neuvolatarkastuksiin) oli tänään tekstiviestinyt. Kyselee, mitä kuuluu. Emme ole nähneet liki kymmeneen vuoteen, asummekin eri puolilla maata. Kirje häneltä tuli kesällä, juuri siinä vaiheessa kun oli hää-asunnonhaku-muutto-kissan loukkaantuminen - päällimmäisinä mielessä.
En minä osaa vastata tekstiviestillä. Tekstariin mahtuu yhdentekevä määrä merkkejä. Ja en tiedä mitä vastaisin missään muodossa, vastauksista tulee helposti pelkkiä tapahtumaselostuksia: oltiin, tultiin, mentiin, sain, näin, noin. Se mikä on tällä hetkellä arvokasta ja tärkeää hukkuu jonnekin luetteloon. Ei olisi pakko hukkua, mutta... on työlästä yrittää palauttaa yhteyttä, kun se on jo katkennut.
Taidan nukkua yön yli. Ja huomenna voin taas lykätä päivällä viestiä - onhan se jo hautunut, monta kuukautta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti