Haluaisin luottaa itseeni enemmän. Jokin - alitajunta, vaisto, luovuus, en tiedä sille varsinaista nimeä - vaikuttaa minussa koko ajan, välillä isommin. Terapeutin kanssa tänään katselimme sitä vähän niin kuin viehkoa pientä tunnistamatonta oliota - mikähän siitä tulee isona?
Joinain aikoina yritän hartiavoimin työstää ja ratkoa asioita, jotka eivät sitten suostu ratkeamaan yhtään mitenkään. Tunne ja näennäinen järki ovat keskenään ristiriidassa, seurauksena sitten jumittuminen. Näissä vanhoissa ruumis- ja liikuntamuistoissa esimerkiksi olen yrittänyt päästä etäämmälle häpeästä.
Uskon että on parantavaa, jos häpeällisinä tuntuvia asioita tuo julki. (Tarkoitan turhaa häpeää, sellaista häpeää joka tulee oman itsen ja muiden ihmisten väliin muuriksi.)
Silloin kun oikeasti oli koululiikuntaa, niin pidin kunnia-asiana piilottaa nolostumiset ja loukkaantumiset kaikilta, myös koulun ulkopuolella. Muistan että isä jossakin vaiheessa kysyi, miltä liikuntatunnit tuntuvat ja kiusataanko minua kenties. Vastasin, ettei ne miltään tunnu, ei kiusata, mitä ne nyt. Paljon aikaa olen tarvinnut, että olen tietoisesti noihin tunteihin palannut.
Tiedostamaton taitaa pyörittää samoja asioita, vaikken niin välittäisikään. Esimerkiksi tänään olin aamulla täydessä kaupunkibussissa, jouduin kävelemään käytävällä samalla kun bussi jo lähti liikkeelle ja kurvasi mutkassa. Horjahdin ja olin vähällä kompastua lattian korokkeeseen. Melkein pillahdin itkuun siinä. Heityin siksi kömpelöksi kymmenvuotiaaksi, joka jollakin koulumatkalla kaatuili jäisellä tiellä niin monta kertaa kumoon, että kotona perillä jalat tutisivat ja tuntui, etten ikinä selviäisi seuraavasta päivästä (kas, silloin jo osasin tulevaisuudesta murehtimisen taidon...).
Tällä viikolla jonain yönä näin aivan toisenlaista unta. Siinä oltiin viidakossa ja kuljettiin harvahampaista riippusiltaa rotkon yli. Se ei ollut painajainen. Kummastelin unessa sitä, miten korkealla olen ja miten en pelkää putoamista ollenkaan, jalat liikkuvat, etenen sillalla hirmu syvyyksien päällä.
Kai voi oppia luottamaan itseensä - jos kerran on oppinut olemaan luottamatta, niin miksei myös toisin päin...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti