Lihavuus ja seksuaalisuus

Koolla on väliä -kirjan loppupuolella on referoitu keskustelu (Hannele Harjunen, Anu Hämäläinen ja Katariina Kyrölä: Oikeus olla oman kokoinen). Siinä puhutaan muutamassa kohdin ristiriitaisesta suhtautumisesta lihavaan naiseen seksuaalisena olentona. Lihava on joko epäseksuaalinen tai sitten holtiton, hyperseksuaalinen. Ja joka tapauksessa lihava ei itse ole subjekti vaan kohde, käytettävissä.

Olisin varmaan lihava edelleenkin, jos olisin kyennyt yhdistämään aikuisen naiseuden ja ruumiin painon.

Tiedän että paino oli minulle jonkinlainen turva. Kun miehet ja mahdollinen seurustelu tai parisuhde pelottivat, niin rakensin painosta suojan itselleni. Enhän minä seurustele, kun olen tämän näköinen, ei minusta kukaan oikeasti ole kiinnostunut, olen näkymätön, piilossa.

Paitsi etten ollut piilossa, kaikissa tilanteissa. Joittenkin tuntemattomien miesten kohdalla vissiin se minun lihavuuteni toimi signaalina, että tuota saa vapaasti käpälöidä. Tai että voi huudella perään.

Absurdia kyllä se ensimmäinen käpälöijä tuli vastaan aika epätodennäköisessä paikassa, kirjastossa. Se oli vanhempi setä ja sattui olemaan ensimmäinen joka yleensäkin minuun koski (siis niin, että olisi jonkilaisena naisena pitänyt). Olisi ollut kivempi, jos huomio olisi tullut joltakin omanikäiseltä. Setä halaili ja käpälöi, minä olin häpeissäni siitä että setä oli minut huomannut niitten muitten kirjastossa olleitten joukosta. Koin että minussa oli jotakin vikaa, kun se tuli minua kourimaan - jos olisin osannut olla niin kuin muutkin, niin ei se olisi minua huomannut.

Toinen kerta oli yo-kylässä, ensimmäisenä vuotena. Olin lähtenyt yksin saunaan naisten yleisellä saunavuorolla ja kesken suihkun pukuhuoneen ovelle ilmestyi tirkistelijä. Se tirkistelijä (jota en koskaan kunnolla nähnyt, kun olin ilman silmälasejani puolisokea) lähti pukuhuoneesta perääni ja menin saunan puolelle suojaan, vedin oven kiinni. Jonkin aikaa tyyppi tempoi saunan ovea ja hoki: Anna ny, ei se satu. Tuosta jälkikäteen ajattelin, että muut naiset se olisi jättänyt rauhaan, mutta minä olin sen silmissä otollinen (siis lihava ja avuttoman nainen... ).

Sitten joskus myöhemmin matkustin junassa Tampereelta Helsinkiin, ja kesken matkan joku takapenkiltä tarttui kaulaan kiinni ja alkoi hipelöidä ja supista. Ja yhdessä puolitutussa seurueessa työkaverin aikamiespoika kävi suoraan tisseihin käsiksi.

Nuo ovat nimen omaan sen vanhan lihavan minän kokemuksia, silkkaa ahdistelua eikä muuta. Ja muunlaisia kokemuksia ei sitten ollutkaan, jotenkin tilanteet menivät aina suoraan siihen, että joku tuntematon mies tölvi fyysisiä rajojani. Ja tilanteet tulivat varoittamatta, niin etten sitten osannut toimia oikein mitenkään, en ainakaan niin räväkästi, kuin olisin halunnut. Saunahiipparistakin jäi ilmoitus tekemättä, kavereille sitä jupisin, mutta siihen jupinaan en päästänyt omaa pelästystä ja nolostusta mukaan, ne hautasin itseeni ja pyörittelin mielessä myöhemmin.