Gynekologien ammattikunnasta

Hammaslääkärit ja gynekologit herättävät minussa pelkoa enemmän kuin muut lääkärit. Huomenna on aika g-lääkärille, pakosta (e-pillerit paria vaille loppu, papasta yli vuosi aikaa).

Taisin olla liki kymmenen vuotta käymättä, kun ei ollut sukupuolielämää. 1990-luvun alussa oli pakko mennä opiskelijaterveyden kautta gynekologille, kun kärsin kummallisista oireista ja luulosairaassa mielessäni olin jo kehitellyt itselleni pahanlaatuisen kasvaimen ja laskun haudan lepoon muutaman viikon kiivaan sairastamisen seurauksena.

Olikin sitten kysta munasarjoissa ja sitä hutkittiin paikallisen keskussairaalan polikilinikalla. Se elämäni ensimmäinen gynekologikäynti ei ollut järin mukava. Tutkimus sattui sairaasti ja lopulta kuulin, että tilannetta (siis sitä kystaa) tarkkaillaan, tervetuloa takaisin kuukauden kuluttua. Kuukauden päästä sama hässäkkä uudelleen eri lääkärin toimesta, tämä eri lääkäri oli ilmeisen nuori ja marssitti diagnoosinsa tueksi lauman erikoistuvia kandeja tarkastelemaan minua makaamassa siinä haarustuolissa sääret levälläni. Kandit muistaakseni kättelivätkin minua, eikä heitä tainnut olla kuin viisi-kuusi (seitsemän?).

Kysta oli kadonnut mutta epämääräiset oireet sen kun jatkuivat ja jatkoin gynekologilla laukkomista vielä pari kertaa. Tragikoominen huippu oli, kun minusta paikannettiin kondylooma, jota kaiken järjen mukaan ei olisi immellä pitänyt olla.

Sukupuolielämän kuvioissa minulla ei ole ollut kovin hyvä tsäkä. Tuosta kondylooman löytymisestä veisteli joku näppärä gynekologi jälkikäteen: "on suakin joku päässyt sutasemaan". Kommentti tuli kun olin puolipukeissa oikomassa puseroa - en osannut edes vinkua vastaan.

No, kristinusko perustuu neitseelliseen sikiämiseen. Minä olen sattunut saamaan neitseellisesti sukupuolitaudin. Eihän tässä mitään loogista mutkaa ole.

Monta monta vuotta tautia myöhemmin törmäsin juttuun, jossa käsiteltiin kondylooman eri alalajien sekoittumista. Syyliä minulla on vaihtelevassa määrin ollut käsissä ja jaloissa niin kauan kuin muistan. Samaa tautia nekin.

Tuurillani olen tavannut tasan kalmakouraisia, murahtelevia, mukavitsikkäitä ja tylyjä gynekologeja, jotka kaikki ovat hokeneet: Nyt lihakset rentona - tasan siinä pisteessä, kun sisälle tungetaan rautaa yhden perunakattilan verran. Voi elämä.