maanantai 28. tammikuuta 2008

Hermostuttaa!

Olen hermostunut kahdesta asiasta, joille kummallekaan en oikein voi tehdä mitään tällä hetkellä. Odottaminen on se ainoa, mitä voin - ja hyvästä kai olisi sekin, etten niin kovin miettisi kumpaakaan asiaa.

Toinen on tämä gynekologi, jolla olin pari viikkoa sitten. Papanäytteen tuloksen pitäisi kiertää lääkärin kautta minulle noin kahdessa viikossa. Vielä ei ole kuulunut mitään. Hiukan luulotautisesti pelkään, että tällä kertaa joutuisin hoitoihin ja sorkintoihin. Elämä tuntuu muuten olevan sillä lailla mallillaan, että kyllä tässä jo kuuluisi romahtaa vaikka vaan ihan fyysisen terveyden.

Toinen on työjuttu: ylihuomenna ja torstaina on sellaisia koitoksia, joita toisaalta odotan ja toisaalta kammoan. Olen silloin aika lailla opettajan roolissa ja huolestuttaa se, miten herkästi vanhat kouluahdistukset nousevat pintaan. Viime syksyn kokemuksesta tiedän, että voin mennä aika lailla romuksi. Riittää kun omassa mielessä pääsee ahdistus vallalle ja ahdistuksen mukana toivottomuus. Ahdistus laukeaa pienestä ja käynnistää katastrofigeneraattorin. On kovin helppoa pudota epätoivon uralle, siltä kun on jo ennestään kokemusta. (Huh, meinasin kirjoittaa niitä toivottomuus-lauseita tähän, mutta se taitaisi tehdä pelkästään hallaa minulle. Turha kirjoittaa niitä näkyviin, turha miettiä niitä - mitä enemmän niitä mietin, sitä epävarmemmaksi käyn.)

No, perjantaihin mennessä nämä hermostuksenaiheet ovat ohi - tavalla tai toisella. Onneksi keskiviikkona olen iltavuorossa ja ennen töitä on terapia aamulla kymmeneltä. Minulle on tärkeää, että terppa ottaa oloni vakavasti, mutta osaa olla lietsomatta niitä huonoja oloja. En oikein tiedä, miten hän käytännössä sen tekee. Aiemmassa terapian tapaisessa psykologi yritti myös saada pessimistisiä vyörytyksiäni loppumaan, mutta koin hänen osansa eri lailla kun tämän nykyisen terapeutin: minusta tuntui, että terppa 'puhuu vaan', ja me molemmat näyttelemme optimismia ja toiveikkuutta. Todellisia positiivisia tunteita oli minussa silloin hyvin vähän.

Hm, joko nykyinen terapeutti on taitavampi kanssani tai sitten itse olen vastaanottavaisempi ja herkempi tuelle. Molempi parempi.

Ei kommentteja: