Ikä

En ole ikäiseni näköinen tai oloinen. Olin kymmenen vuotta sitten 'vanhentunut' ja 'vakava'. Valokuvissa olen tuskainen ilme naamalla ja turpea, pukeutunut tätivaatteisiin (en kylläkään jakkupukuun). Minua olisi silloin voinut pitää nelikymppisenä.

Tänään työpaikalla harjoittelijatyttö (alle 20v) hihkaisi 'etkä!', kun kuuli ikäni (37). Samaista harjoittelijaa olen sympannut alusta lähtien, sillä hänessä on jotakin samaa kuin minussa, mutta ilman niitä ahdistuksia ja riittämättömyyttä, jotka minua vaivaavat. Olisin kateellinen, muttei se kannata. Siis jos ja jos ja jos. Jos olisi enemmän rohkaistu ja luotettu, lapsuudessa. Jos olisi kannustettu sen sijaan että kritisoitiin. Jos olisi hyväksytty sen sijaan että tuomittiin. Jos olisi halattu sen sijaan että isällä oli vyöhihna minun varaltani yläkaapissa ja mökillä jouduin joskus metsään hakemaan koivunoksia.

En muista kuin muutaman kerran, kun sain selkääni. Ehkä olen unohtanut tai ehkei niitä kertoja ollut enempää. Se selkäsaunan mahdollisuus roikkui kumminkin ilmassa, jos en ollut kiltisti.

Tänään kahvitauolla kumminkin jutustin sen harjoittelijatytön kanssa siitä miten surkeasti teetä tarjotaan (kahvikupissa tiskilämmintä vettä ja pöydällä valittavana kymmenittäin Liptonin Yellow Labelin pusseja, joita ei vapaaehtoisesti kukaan teetä arvostava juo). Myöhemmin kuljimme tasatahtia portaita alas ja vastaan tuli vanhempi setä, joka meidän kohdalla otti epäkeskon vaihtoaskeleen, muttei kumminkaan kaatunut nenälleen. Harkkari sanoi silloin: 'Olitko niin hämmentynyt tästä naiskauneudesta, ettet meinannut pystyssä pysyä?' Setä tähän: 'Sinähän sen sanoit'.

Harkkari kertoi, miten hän oli samalla viikolla bussissa todistanut pientä episodia. Bussiin oli noussut vanhempi nainen (kuusissakymmenissä), joka viimeisen portaan kohdalla kompastui ja rämähti mahalleen. Kun hän siitä häkeltymättä kasasi itsensä ylös, niin hän sanoi: 'Oli niin komea kuski, että meni jalat alta'.

Aivan kuin aika kulkisi kohdallani toisin päin. Olen nyt lapsenomaisempi kuin joskus teininä tai opiskelijana tai töihin siirtymisen jälkeen. Samanikäiset ystäväni tuntuvat siirtyneen keski-ikään, kun minä olen muuttunut nuoreksi, hyvin nuoreksi. Ajoittain haluaisin itselleni kapoittain itsevarmuutta ja auktoriteettiä - kumpikin puuttuu, sillä tuntuu kuin olisin vasta tutustumassa todelliseen minääni. Ymmärrän paljon enemmän kuin muutama vuosi sitten, mutta se ymmärrys ei ole tuonut varmuutta, vaan tietoisuutta kaiken epävarmuudesta ja muuttuvuudesta.

Hassuinta tässä on se, että tuntemattomat tytöttelevät minua. Parikymppisenä ei tytötelty eikä kolmekymppisenä. Vissiin tämä tyttöys on enempi kiinni fyysisestä koosta kuin iästä. Jos katsoo tarkkaan, minulla on harmaita hiuksia. Paljon.