Pitää lisätä äskeiseen, että tajuan kyllä, miten jollekulle voi olla hauskaa kivaa tyydyttävää - mitä tahansa positiivista - sinkkuseksin (ja miksei salasuhteittenkin) vapaus. Mutta sitä en tajua, miksi sinkkujen aktiivisesta seksielämästä on tehty ihanne. Joka jammun tarvitsisi höylätä sängynjalkaan kaatomerkkejä ja jasminin tehdä puhelinmuistioon fuckbuddy-osasto. Tai lyödä kavereitten kanssa vetoa seuraavasta kaadosta tai seuraavan vuoden kaatosaldosta. Jos niitä sängynjalan lovia ei ole eikä puhelinnumeroita löydy, niin ei ollakaan sillä lailla oikeasti vapaita eikä koeta tarpeeksi.
Äh. Miksi se vapaus on pelkästään yhtä kuin vapaus naida ketä huvittaa? Mitä vapautta on pakossa harrastaa irtosuhteita?
Voi olla, että oma kaveripiirini on kovin erikoista ja epänormaalia. Heillä nimittäin nuo sinkkuvaiheet ovat seksielämän osalta olleet aika kuollutta aikaa. Ja minä olen oma lukunsa.
Se toinen puoli sinkkuja ei näy missään - paitsi sitten ihan toisissa merkityksissä. Silloin ei puhutakaan enää sinkuista, vaan yksinäisistä ja perheettömistä - ja yksinäisyydestä, yllättäin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti