ja sen seurauksena aloin miettiä, olenko päätymässä allikkoon, vetelään tai peräti suohon, kun olen sinne vaki-ihmiseksi lupautunut. Meitä on vähän ja pienessä yhteisössä jokaisen omat omituisuudet korostuvat.
Omalta kannalta hankalaa on se, että töistä on lähdössä toisaanne kollega, jonka kanssa kommunikointi oli helppoa. Samassa paikassa on sitten kaksi muuta kollegaa (toinen nyt osastonjohtajana, vs), ja he ovat tietyllä tavalla jyrääviä. Ensinnäkin he ovat olleet tuolla töissä toimipisteen perustamisesta lähtien ja he ovat luoneet paikan käytännöt. Tästä seuraa kohta kaksi: he pitävät itsestäänselvänä sitä, että asiat tehdään tietyllä tavalla, muuten on toimittu 'väärin'. Kolmanneksi molemmat ovat stressaantuneita ja ilmaisevat stressinsä kontrolloimalla muitten tekemisiä ja etsimällä syyllisiä.
Ähhäh. Silloin kun aloitin tuolla töissä, niin ensimmäiset kuukaudet epäilin toisen näistä kollegoista inhoavan minua. Hän oli jatkuvasti huomauttelemassa siitä, miten työt pitää tehdä, tai jos hän ei ollut itse paikalla, niin hän jätteli heippalappuja tyyliin 'saksien paikka on alalaatikossa!'. Kesti melko kauan ennen kuin tajusin, että hänellä nyt vain on tapana viestiä noin ja hän muutenkin kantaa kovasti huolta siitä, että kaikki sujuisi niin kuin pitää ja virheitä ei tulisi. Tavallaan tämä on kovin tuttua minulle, mutta on ahdistavaa ottaa vastaan hänen huomautuksiaan, kun omassakin mielessäni pyörii välillä sisäisen huomauttelijan ja kriitikon ääninauha.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti