Varatavaroita vanhemmilla

Joulu on niin lähellä, että terapiakertoja on tasan yksi ennen joulua.

Eh, näemmä mittaan aikaa terapiakäynneillä. Joskus ammoin mittatikkuna oli se, miten monesti kävin viikonloppuvierailulla vanhempien luona.

Kovin pitkään olen säilyttänyt tavaroita vanhassa lapsuudenkodissa. Muutama vuosi sitten siellä oli vielä käyttökelpoisia vaihtovaatteita (alusvaatteista ulkokenkiin asti), vanhoja musakasetteja, romaaneja ja kaikenlaista pikkutavaraa. Asumiseni 'muualla' on ollut kai omassakin mielessäni tilapäistä ja se pysyvä varasto on ollut vanhempien luona - vaikka matkaa sinne on koko ajan ollut satakunta kilometriä ja vaikkei heillä järin isoja säilytystiloja ole.

Viimekertainen käynti oli hiukkasen symbolinen. Olin ensimmäistä kertaa puolison kanssa yhdessä siellä. Miestä eivät sukulaiskäynnit kovin huvita ja hän lähti vanhempieni luo häitten jälkimainingeissa. Kun menimme naimisiin, isäni ei ollut häissä mukana. Viime hetkeen asti olin siinä luulossa, että molemmat vanhemmat tulevat, asian todellinen laita paljastui vasta, kun olin miehen kanssa heitä vastassa rautatieasemalla ja junasta astuikin pelkästään äiti, joka toimitti viestin isältä: isä koki silloin olevansa niin huonossa kunnossa, ettei uskaltanut matkustaa. (Tyypillistä meidän perheelle, ettei se jolla on asiaa, kerro asiaansa suoraan, vaan laittaa toisen välittäjäksi... no tämä oli sivupolku.)

Kun isä yks kaks jäi pois häistä, niin matkasimme pari viikkoa myöhemmin miehen kanssa yhdessä vanhempieni luo. Lähinnä istuimme sohvalla ja tunsin itseni vaivaantuneeksi teiniksi - moiset olot kai useimmilla ajoittuvat siihen numeroissa laskettavaan teini-ikään. Varmasti olisi ollut aidompiakin puheenaiheita, mutta me taisimme lähinnä puhua ilmoista ja siitä, juodaanko kahvia nyt vai myöhemmin.

Joka tapauksessa tuolla kerralla toin mukana kotiin kaksi muovikassillista paperia: nuoruudenaikaiset päiväkirjani ja muutaman minulle tärkeän romaanin. Nyt vanhempien luona ei enää ole mitään oikeasti minulle tärkeää. Ne kaappeihin jääneet vaihtovaatteet ovat nykyiselle minulle väärän kokoisia, vanhat c-kasetit heitin menemään viime talvena, moni niistä oli luultavasti kuuntelukelvottomassa tilassa. Polkupyörä on kyllä alakerran varastossa, mutta siihen minulla ei ole ihmeempää tunnesidettä.

Ennen joulua pitäisi/kuuluisi/täytyisi käydä vanhemmilla vielä. Luultavasti teen sen matkan itsekseni junalla, lähden täältä aamulla ja tulen takaisin iltapuolella.