Surullista

Työkaveri selitti tänään, miten hän antaa nyt lapsilleen hyvänyönsuukot hipaisuna poskelle, jottei flunssa tarttuisi.

Vastasin puhumalla jotakin flunssan tarttumisesta, mutta mielessäni mietin, ettei meillä annettu hyvänyönsuukkoja tai muitakaan suukkoja. En muista nähneeni, että äiti ja isä olisivat suudelleet. En muista että suutelemisesta olisi puhuttu, ei edes "annanytsepusu"-lauseina. En muista, että äiti olisi suukottanut minua. Jos äiti ei ole minua tai puolisoaan suudellut, niin tuskin muitakaan ihmisiä - ne muut ihmiset ovat hänestä vielä etäämmällä ja pelottavampia.

Surullista. En usko, että äidin äiti tai isäpuoli ovat olleet maailman lämpimimpiä ihmisiä, mutta miksi äidin on pitänyt toteuttaa omassa elämässä kylmyyttä ja eristäytymistä.

En minä ole paljon edennyt äidistä, mutta hiukan kumminkin. Hellittelen meidän kissoja ilman mitään rajaa (taas äidistä: hän ei hellittele eläimiä, on hämmentynyt niiden seurassa, niin kuin ihmettelisi, mitä niille "kuuluu" sanoa tai tehdä). On mahdollisuuksien rajoissa, että tässä suhteessa edes joskus pussataan muulloinkin kuin seksin aikana.

Opiskeluaikana ja myöhemminkin on kulunut pitkiä aikoja (vuosia) niin, etten ole koskenut ketään eikä kukaan ole koskenut minua. Kättelyitä en laske mukaan. En ole tiennyt miltä toisen iho tuntuu omaa vasten. Joskus on tuntunut mahdottomalta päästää ketään iholle asti. Noin on käynyt hetkittäin tässä suhteessakin, olen ollut lukossa ja paennut sanoja ja kosketusta. On ollut tunne, etten sietäisi jos toinen vaikka halaamalla tai muulla pienellä eleellä koittaisi lohduttaa - ja silti juuri sitä pientä elettä olen kaivannut.

Mies pelkää lukkiutumisiani, on sanonutkin, ettei osaa tehdä niissä mitään (on siis tekemättä mitään, jonka taas tulkitsen niin, että hän jättää minut yksin). Minulla on ollut niin vakaa usko siihen, että olen yksin ja tavallaan torjuttu, että helposti torjun itse varmuuden vuoksi toisen - enpä siinä joudu enää lisää pettymään. Koko olemuksella menen käppyrään itseni ympärille.

Niin ei ole käynyt nyt pitkään aikaan, moneen kuukauteen. Ehkä yksi tavallisesta poikkeava kerta laukaisi jotakin: silloin mies laittoi arasti käden käsivarrelleni. Oltiin molemmat sohvalla, minä sen ääripäähän vetäytyneenä ja mies toisessa päässä, pieni kosketus meidän välissä.

Se riitti.