Hiljan katselin sivusta, kun yksi esikouluryhmä teki piirustuksia. Joukossa yksi tarvitsi aikuista vierelle koko ajan piirtämisessä, halusi palautetta, halusi tukea tekemiselle.
Sen yhden piirustus oli lopulta hieno. Mutta. Se ei näyttänyt yhtään lapsen tekemältä. Se oli aikuisen näkemys talosta, pihapuusta, pensasaidasta, nurmikosta. Se vieressä istunut aikuinen oli kertonut lapselle, mitä kuvassa "pitää" olla. Miten "pitää" piirtää.
Suretti sen lapsen puolesta. Olisi hänellä ollut aikaa myöhemminkin oppia, miten "kuuluu" piirtää. Olisi vielä tehnyt punaisen taivaan ja taloon ikkunat isommat kuin talo itse.
Voi kun pääsisin omista "pitää" -vaatimuksistani eroon. Voi kun osaisin nähdä avoimesti ja antaisin mielikuvien virrata...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti