Kumman syvälle iskostunutta on huoli ja levottomuus minussa. Eilen illalla olin väsynyt ja mielestäni rentoutunut, torkuin sohvalla kirja kädessä jo ennen puoli ysin uutisia. Nukkumaan menin yhdentoista kieppeillä.
Pam! Hereille kolmen - neljän välillä yöllä. Päässä pyöri tuleva päivä, yksi stressaava työ. Edellinen päivä pyöri myös, puoliunessa pyörivät tiistaina sanotut sanat korvissa.
Mistä helkkarista tämä tulee? Stressi/huoli/pelko, herättämään aamuyöllä? Jokin jäänne vanhasta stressistä, siitä joka oli jatkuvana seuralaisena koulussa opena ollessa? Onko sillä syyllä väliäkään... kunhan se osaisi olla herättämättä...
Koitin puhella itselleni, että ihan hyvä kun huolehdin, mutta nyt ei ole syytä huolestua. Kaikki on hyvin, ihan hyvin. Voin nukahtaa uudestaan.
Pelkään jossain määrin noita aamuyön heräämisiä - on nimittäin ollut aikoja, jolloin olen nukahtanut sitten vasta aamulla (jotta voisin saman tien herätä uudestaan). Nyt olen luottavaisempi kuin ennen, uskon omiin voimiini ja itseeni edes ajoittain, edes joskus... Mutta milloin ihmeessä alitajuntakin alkaa luottaa?
On se nyt hullua, että itse väsyttää itseään valvomalla yökausia ja murehtimalla etukäteen omaa väsymystään. Sitten kun on väsynyt, niin on valmiiksi vähän pihalla ja hajamielinen ja stressaantunut... ja morkkaan itseäni huonosta olostani. Hieno kehä. Höh. Koko ajan luuraa taustalla kuvitelma: en osaa mitään, epäonnistun, en pärjää.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti