Haa, pääsen nykyisellään kohtuullisen hyvin irti pahasta olosta ja ahdistuksesta. Iltapuolella ahdisti kovin, alkusysäys oli sinänsä pienissä Jutuissa, jotka alkoivat mielessäni suureta "Aina minä kumminkin" -tyyppisiksi.
Tilitin Jutut puoliskolle, tosin en kovin painokkaasti puhunut ahdistuksesta. Taisin sanoa, että vituttaa. Samaan aikaan yritin poistaa tikkejä vasemman käden sormesta - en suosittele sitä toimintaa kenellekään, jos vähänkin ärsyttää tai turhauttaa.
Puoliskossa on se loistopiirre, ettei hän suurentele tai ala ees taas pyöritellä. Itse teen turhaa psykoveivausta ihan riittämiin.
Puolisko löysi minua ilahduttavan tiedon ihan toisaalta - Nits tulee taas Suomeen. Sitten avasin koneen ja onnistuin hömppäämään sillä toisella blogillani kepeähkön kirjoituksen. Nyt en enää ihan tiedä, mikä muutama tunti sitten laukaisi sitä ylivuotavaa angstia.
Oi, kun en jäisi vellomaan niihin pahoihin oloihin. Eivät ne siitä paremmaksi muutu, jos niihin tekee pesän ja käy nukkumaan tuska tassussa. Nyt sentään jossain määrin kykenen tietoisesti siirtymään johonkin mielihyvää tuottavaan. Aina se ei ole ollut mahdollista - ei ole ollut muuta mielialaa, kuin ahdistus tai masennus.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti