Suuressa surffailussa haaviin tarttui Hesarin tutkimus, jonka mukaan lääkäri ja opettaja ovat puolisojen halutuimmat ammatit.
Miten ne Suomen Gallupissa ovat mahtaneet tehdä tutkimuksen? Ja mitä tolkkua moisessa on? Kiva mittauttaa, onko omalla ammatilla statusta vastakkaisen sukupuolen silmissä? Nyt kaikki hopihopi lukemaan lääkkiksen pääsykokeisiin, niin alkaa käydä flaksi treffimarkkinoilla... Ja voi että, jos olisin jäänyt opettajaksi, niin kyllä varmasti olisi tunkenut kosivia miehiä sisään ovista ja ikkunoista! Takuulla varakkaamman ja menestyneemmän kanssa olisin tehnyt naimakaupat!
Vakavasti puhuen jos olisin opettajaksi jäänyt, niin luultavasti olisi neuroottinen nutturani kiristynyt aina vain tiukemmalle. Sen nutturan kanssa saman pääkopan alle ei oikein mahdu positiivinen tunnekokemus tai fyysinen intohimo. En osannut silloin vaihtaa roolia vapaalle, en etenkään pikkupaikkakunnalla, jossa kaikki tuntuivat vähintäänkin tietävän minut (vaikka minä en tuntenut oikein ketään). Ilmeisen onnistuneesti pitelin kulisseja pystyssä, mutta siihen ne voimat sitten kuluivatkin. Eipä ollut erityisen otollisia edellytyksiä intiimille ihmissuhteelle.
Oikeasti en tajua, miten toisen ammatti olisi erityisen merkityksekäs juttu, sellainen, joka voisi sytyttää tai sammuttaa alkavan romanssin. Tai tajuanpa, tajuan ammatin käänteisesssä mielessä. En usko, että olisi kiva olla tarjoilijan tai vartijan tai poliisin kanssa kimpassa. Kaikki nuo tekevät ikävää työtä ja joutuvat pahimmillaan päivät pääksytysten kuuntelemaan pahantuulisten ja aggressiivisten ihmisten jorinoita tai väistelemään iskuja. Tuskin moista voi jättää kokonaan taakse vapaa-ajallakaan. Vähintäänkin sitä muuttuu ihmisenä nahkeaksi ja kylmäkiskoiseksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti