tiistai 5. helmikuuta 2008

Vaitonaisuus on tapa suhtautua

Tv on auki, taustalla kuuluu jo tämä.

Unettaa mutta taidan katsoa ainakin alun.

Vuosi 1918 on yksi niistä vanhoista puhumattomuuksista suvussa. Tajusin vasta hiljan, että molempien vanhempien suvut ovat paikkakunnilta, joissa iso osa ikäluokkaa kuoli tai joutui leireille tuolloin.

En tiedä, ketä muistimme, kun kirjoitin ylioppilaaksi. Lakkiaispäivänä ,eillä marssittiin koulusta hautausmaalle kaikki kirjoittajat, vanhempia oli mukana seuraamassa. Sankarivainajien kohdalla hiljennyttiin hetkeksi, sitten hajaannuttiin kuka minnekin - valokuvaan, juhlavalmisteluihin... Isä sanoi silloin: Viedään ruusu sen toisen sodan muistolle.

Punaisten muistokivi on sivussa, melkein risukon keskellä.

En tiedä, keille se ruusu oli. Kumpikaan vanhemmista ei näistä ole puhunut.

Ei kommentteja: