Vähin lisää häirinnästä

Heti seuraavana päivänä tämän kirjoituksen jälkeen tajusin oikoneeni mutkia suoraksi. Olin esimerkiksi unohtanut erään tilanteen viime kesältä töissä, siinä keski-ikäinen paksumahainen ukko tuijotti jonnekin kaula-aukon suuntaan. (Ei ollut avokaulaista kaula-aukkoa, ei... oli kyllä ne koko ajan etumuksissa mukana olevat ulokkeet, kun en niitä poiskaan saa, ja niiden kuppikoko on nykyisellään A75 suunnilleen, joten kookkaampia on aika monen etupuolella tarjolla. Hänellä itselläänkin taisi olla isommat.)

Oli pakko mennä ukon viereen opastamaan yhden palvelun käyttöä, ja hän puhui levottomia koko ajan, esim. yks kaks sanoi: "Kyllä mä susta tykkään, vaikka sää haisetkin valkosipulilta."

Voi elämä, kun minusta ei kerta kaikkiaan irtoa mitään spontaania nasevaa raja-aidan pystyttävää itse tilanteessa! Jälkikäteen vastauksia oli kyllä. Hänen minusta tykkäämiseni oli minusta asiatonta noin kahden minuutin tuttavuuden perusteella ja olisi hyväksi pitää moiset tuntemukset ihan vain omana tietonaan. Hänen hienhajunsa taas tursahteli turhan anteliaasti suuntaani enkä voinut sanoa tykkääväni siitä, että hän yritti päästä lähikontaktiin käsivarteni ja reiteni kanssa.

Vältin katsomasta häntä kohti ja vältin vastaamasta hänelle. Hoidin sitä opastusosuutta hyvin pelkistetysti ja toivoin pääseväni pois mahdollisimman nopeasti. Lopussa ukko vielä loihe lausumaan: "Tuliko sun kuuma, kun posket noin punottaa?"

Sujuvasti olen unohtanut sen vähemmän nasevan vastauksen, jonka hänelle annoin. Mutta voi elämä nro 2! Setäniljake oli takuulla sellainen tursas, joka kulkee vielä iloisesti hautaan asti siinä luulossa, että naisten punastelu ja vaitonaisuus hänen seurassaan johtuvat siitä, että daamit ovat vain niin vaikuttuneita hänen seurastaan. Oih!

Jos kukaan ei ollut siihen ikään (50+) mennessä onnistunut kertomaan hänelle asioiden todellista laitaa, niin en oikein jaksa uskoa, että minä olisin siihen pystynyt. Tilanne tuli puskan takaa, ei hänellä ollut vilkkuvaa "olen torvi"-valoa otsalla. Olisikin ollut. Olisin tiennyt varautua ennakolta. Jälkikäteen minua nolotti se, miten lampaana olin ollut tilanteessa. Kun myöhemmin viikolla puhuin tapauksesta työpaikkakokouksessa, niin minun oli vaikea olla omalla puolellani: tuntui, että minun piti itselleni todistella, etten nyt mitenkään ollut niljaketta yllyttänyt tai ylitulkinnut - kyllä, se asiakaspalvelutilanne oli oikeasti epämukava ja asiakas meni puheissaan ja eleissään sopivaisuusrajojen yli.

Pari kuukautta myöhemmin sama setä tuli taas ja sillä kertaa talon uusi työntekijä (nainen, minua 10 vuotta nuorempi) meni opastamaan ennen kuin ennätin hänelle sanoa mitään. Sedän jälkeen hän tuli naama punaisena takaisin, sanoi että asiakas oli ehdotellut "istu sinä tähän polvelle" ja taputellut takapuolelle.

Meidän onnemme, että tursas on häipynyt näiden kahden kerran jälkeen. Käyköhän se aina eri paikoissa ja valikoi itselleen vieraita (nais)naamoja, niitä jotka vielä ovat pahaa-aavistamattomia? Uhh...

Toki naisetkin osaavat ahdistella seksuaalisesti. Luulen kumminkin, että se ahdistelu kohdistuu jollain lailla tuttuihin (kollegoihin, sukulaisiin, ystävien kumppaneihin tms.), harvemmin tuntemattomiin. Tai mistä minä tiedän, kun en ole mies. Ne kuulemani tapaukset ovat kumminkin olleet tyyppiä, joissa ahdistelija on ollut tuttu ja tilanteet ovat olleet jollain lailla "ilmassa" jo ennen kuin mitään on konkreettisesti tapahtunut.