Tein äsken kronologisen luettelon tärkeinä pitämistäni vaiheista ja tallensin sen sille kolmannelle blogilleni, kun en äkkiseltään ymmärtänyt, voiko tänne bloggeriin lisätä sivuja, jotka eivät kokonaan näkyisi sivupalkissa.
Onpa tuolle suuli-osoitteellekin nyt jotain käyttöä. Kuvittelin pari vuotta sitten, että kirjaisin sinne runoja ja muita omia tuotoksia. Kirjoitusblokki ja ihana sisäinen itsekriitikko näivettivät sen kuvitelman aika rivakasti. Olkoon siellä nyt pelkästään Meri-henkilön vuosiluetteloa. Kenties se selventää uteliaille, miksi pyöritän täällä tiettyjä asioita eestaas ja miksi ne jutut ovat melko etäällä toisistaan (minähän ne linkkaan toisiinsa, äitinatinan ja opettamisnatinan esimerkiksi). Toivottavasti vielä lopetan menneisyyden jauhamisen. Luulisi että jossain vaiheessa käy tarpeettomaksi selittää itselleni, miksi esim. opettaminen oli niin mahdotonta ja miksi oli pakko hakeutua toisaalle. Tarvitsisihan sitä päästää irti vanhasta ja suunnata katse tulevaisuuteen...
Tulevaisuus on tuntunut epämääräisen pelottavalta. Minuun on pesiytynyt sota-ajan ihmisten huoli ja levottomuus: tulevaisuudesta ei tiedä, mitä pahaa se tuo tullessaan. Minun pitää paimentaa itseäni, sillä yhtä hyvinhän tulevaisuus voi tuoda hyvää. Ja - totta puhuen - harva asia on pelkästään paha tai hyvä. Milloin osaisin luopua mustavalkoisesta ajattelusta? Perin pohjin?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti