Kärsivällisyys

Oli hyvä terapiakerta, yleensä silloin on, jos mielessäni on jokin "tyhmä" asia josta en oikein kehtaisi puhua.

Tällä kertaa se tyhmä asia oli äiti, se etten ole niin vapaa äidistä kuin haluaisin olla, enkä keksi, mitä voisin tehdä päästäkseni vapaammaksi.

Terpan mukaan tarvitsen vain kärsivällisyyttä.

Hän taitaa olla oikeassa. Matka tähän pisteeseen asti on ollut polveileva, isoja ja pieniä etappeja täynnä. Viimeisin iso juttu oli syksyllä, kun ostimme miehen kanssa yhteisen asunnon (pankin oma tämä on vielä, pari neliötä taidamme ihan oikeasti omistaa...). Asunnon etsinnässä ja ostossa en edes ajatellut äitiä, en miettinyt hänen mielipiteitään asuntovelan ottamisesta tai siitä, miltä tämä asunto näyttäisi hänen mielestään. Pari viikkoa kauppakirjojen allekirjoituksen jälkeen ilmoitin äidille, että kohta muutamme. Se oli pelkkä ilmoitusasia.

Tähän viereen tilanne muutaman vuoden takaa: vanhempani olivat tässä kaupungissa käymässä ja tapasin miehen kanssa heidät. Etukäteen olimme (molemmat!) huolestuneita siitä, että miehen värikäs ja melko iso tatuointi näkyisi (se on käsivarressa ja kämmenselässä). Mies keksi peittää tatuoinnin sideharsolla ja selitteli ihan sujuvasti syitä. Kas silloin olin miehenkin vetänyt mukaan siihen kuvioon, ettei vanhempiani saa huolestuttaa (ja se että tytär seurustelisi tatuoidun miehen kanssa, oli kovin huolestuttavaa).

Sain tehtäväksi havainnoida niitä asioita, jotka ovat minulla (ja meillä) toisin kuin vanhemmillani on. En tosiaan ole vanhempieni kopio, minulla on oma identiteetti - vaikka äidissä kiinni roikkuminen ja hänen mielipiteittensä arvuuttelu on vieläkin totta. Kävin iltapäivällä yksin elokuvissa (äiti ei moista ole luultavasti ikinä tehnyt, ei hän tee yksin mitään... ja elokuvissa käyminen on hänen mielestään rahan haaskausta). Istuin leffan jälkeen kahvilassa syömässä täytetyn leivän (samat äiti-asiat pätevät tähänkin). Tulin bussilla kaupan kautta kotiin ja laitoin cd:n soimaan (äiti ei kuuntele musiikkia, hän ei omista yhtään cd:tä). Aloin laittaa ruokaa, sosekeittoa, johon tuli kotimaisten juuresten lisäksi chilitahnaa, kookosjauhetta ja banaani (niin, äiti tekee lihakeittoa, kesäkeittoa, kalakeittoa, kaikki kovin perinteisesti, ei mausteita). Istuin tietokoneelle ja avasin netin (äiti ei tietäisi edes, miten tähän koneeseen laitetaan virta päälle). Huomenna on työpäivä (äiti ei käynyt töissä naimisiinmenonsa jälkeen, hänen työkokemuksensa ovat 1960-luvun lopulta).

Joo, kärsivällisyyttä... Jossakin vaiheessa olen kokonaan oma itseni. Kokonaan vapaa siitä, mitä äidin mielestä pitäisi tai kuuluisi olla tai tehdä.