sunnuntai 3. helmikuuta 2008

Seksuaalisesta häirinnästä

Kurkistus blogistaniaan palautti mieleen eduskunnan seksuaalinen häirintä -kohun ja sen roiskeet. Ensinnäkin tuntuu käsittämättämättömältä, että tilanteita selitetään pelkiksi väärinymmärryksiksi tai häirityn yliherkkyydeksi (näin muuten käyvi myös tämänpäiväisen HS:n jutussa, jossa toimittaja oli jalkautunut peräti Keminmaalle kansan pariin). Toiseksi sekä iltapäivälehdet että Helsingin Sanomat ovat ansiokkaasti kaivaneet esiin julkkiksia/poliitikkoja, jotka eivät ole tutkimukseen osallistuneet, mutta muussa yhteydessä tuoneet esiin häirintäkokemuksiaan. Noiden juttujen perusteella alkoi vaikuttaa siltä, että avustajat ja harjoittelijat nyt ovat yhtä kuin "tyttö-ei-kukaan", ei heistä tarvitse välittää. Mutta saadaanpa kirjailija tai oikea kansanedustaja puhumaan samasta asiasta, se on jo jutun arvoista!

Ja sitten omaan. Oikeastaan vasta tänään häirintäjuttuja lukiessani tajusin, miksi se minun ensimmäinen kesätyöpaikkani oli henkisesti aivan järjettömän ahdistava. Olin leipomossa, olin 17 v. ja paikka oli pikkuyritys, muutama työntekijä. Paikan työnjohtajana oli toinen omistajista, viisikymppinen nainen.

Hän melskasi mennen tullen alaisten koskemattomuudesta välittämättä. Sain kuulla esim. olevani niin laiska, että minua ei kukaan muu kattelisi. En kuulemma koskaan saisi miestäkään (!!), kun olen niin paska. Kuulemma mustat neekeriv*n huorat tekisivät hommat paremmin (tai jotakin... en muista miten hän sai samaan lauseeseen tungettua ihonvärin, sukupuolielimen ja huorin tekemisen).

Edes ne työpaikan vanhat konkarit eivät puuttuneet omistajan solvaamiseen. Joku vanhempi täti muistaakseni mulle sanoi, että kyllä kaikkeen tottuu, antaa vaan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Omistaja huusi kaikille, mutta minulle oli erityisesti varattu herjoja miesten saamattomuudesta ja huorista jotka olisivat parempia. Minun oli tarkoitus olla leipomossa koko kesä, mutta olinkin vain kolme viikkoa. Jälkikäteen kuulin, että paikan työilmapiiri oli jonkinlainen julkinen salaisuus - sinne ei työvoimatoimistonkaan puolesta annettu työhön osoituksia.

Tuosta on 20 vuotta aikaa, mutta sen jälkeen en ole joutunut vastaavaa sanallista saastetta kohtaamaan. Vain yhden kerran olen joutunut yhtä järjettömän verbaaliaggressiivisuuden kohteeksi. Silloin olin ollut kuuntelemassa keikkaa ja kuvitellut tilanneeni taksin ulko-ovelle (narikkamies oli luvannut). Menin ystäväni kanssa ulos odottelemaan ja sattumoisin paikalle ajoi auto, jossa oli kaksi parikymppistä romanimiestä ja ajajana vanhempi nainen. Miehet alkoivat herjata aivan poskettomasti, puhuivat visvaa valuvista v*sta jne. Olin (ja ystävä oli) niin kertakaikkisen hämmentynyt, etten osannut muuta kuin olla ja odottaa taksia, seistä siinä samalla kun herjat (kaikki naisen ruumiiseen ja eritteisiin liittyviä) yltyivät ja yltyivät.

Taksi ei tullut. Me lähdimme kävellen pois - ne pojat autossa taisivat jäädä paikalleen. Muistan pelänneeni että auto tai sen sisältö lähtisi peräämme.

Kaikki ne kerrat, jotka lasken jonkinlaiseksi seksuaaliseksi häirinnäksi, ovat minulla olleet sinä aikana, kun yritin olla mahdollisimman näkymätön ja pukeutua neutraalisti tai sukupuolettomasti. Minusta tuntuu, että juuri se sukupuolettomuus ärsytti häiritsijöitä. Erään kerran yksi humalainen tissien kourija sanoikin: "Ootko sää nainen vai miäs".

Ei kommentteja: