Kehityskeskustelu

Huomenna on kehityskeskustelu työpaikalla.

En tiedä, mikä olisi viisasta. Olen miettinyt sitä, kannattaisiko työmaalla edes jollekulle sanoa terapiassa käynnistä. Selittäisin samalla kenties jotakin - miksi aina kaikki vuorot eivät käy ja miksi olen tässä ja nyt tuolla ja tuossa asemassa. Miksi kenties joskus reagoin muiden silmissä omituisesti.

Inhoan sitä, että elämässä on isoja näkymättömiä asioita. Työpaikalla minun terapiassakäymiseni on näkymätöntä. Kun silmäilin keskustelurunkoa, niin ne ainoat mielekkäiltä tuntuvat tavoitteet ja kehityssuunnat työssäni ovat psyykkisiä. On siis vaikea pitää terapiaa ja omaa taustaa kehityskeskustelun ulkopuolella. Esimierkiksi satunnaiset opetustyöt, antavat mahdollisuuden saada nyt onnistumisen kokemuksia, joita menneisyydessä ei ole.

Esinainen on hiukan lörppä. Mitä siitä, vaikka lörpöttelisikin asian eteenpäin. Jos asia joskus kantautuisi takaisin minulle, niin tietäisinpä että hän on puhunut luottamuksellisia tietoja kolmansille. Enempi epäilen sitä, että hänen suhtautumisensa minuun saattaisi muuttua. En taitaisi jaksaa sitä, sillä olen itse itseäni kohtaan ihan tarpeeksi epäilevä ja huolestunut. Toisaalta mistäpä minä tiedän, miten hän tulevaisuudessa käyttäytyy. En tiedä, jollen anna hänelle mahdollisuutta.