Intuitio

Periaatteessa kaiken pitäisi olla kielen tavoitettavissa, mahdollista määritellä kerran ja toisen kerran.

Jäävuoren kokoinen osa minusta on tavoittamattomissa. Onneksi. Kiitos jollekin korkeammalle voimalle siitä, että joudun ihmettelemään itseäni ja yllättymään itsestäni.

Se mitä pystyn sanoilla määrittelemään, mistä pystyn tekemään tavoitteita, haaveita, mielikuvia... Se on itsekriitikkoni - tai armaan paskageneraattorin - näkyvillä. Siitä muusta, siitä pinnanalaisesta, itseriitikko ei saa otetta. Voin venkslata yksinkertaisten vaihtoehtojen välillä arjen pikku asioissa, miettiä ostaisinko nyt pussin kotimaisia porkkanoita vai maapallon toiselta puolen roudattuja viinirypäleitä (tällaisistakin asioista itsekriitikolla on mielipide). Mutta sitten voin yks kaks yhtään venkoilematta ilmoittautua vapaaehtoistyöntekijäksi KVT:n leirille (tapahtui nelisen vuotta sitten) tai mennä naimisiin tai ostaa asunnon tai... Isot asiat ovat sitten lopulta helppoja. Pienissä asioissa kadotan perspektiivin - tai pitkäkestoisissa asioissa, ne kun koostuvat pienistä paloista.

Intuition perusteella viehätyn joistakin ihmisistä ja välttelen toisia. Molemmille toiminnoille voin keksiä halutessani järkiperusteluja, mutta toiminta tulee jostakin tavoittamattomista.

Terapeutinkin valitsin silkalla intuitiolla. Ensin olin soitellut umpimähkään puhelinluettelossa ilmoittaville. Suurin osa soitoista oli huteja: ei ollut aikoja lainkaan tai oli joskus ikuisuuden päästä. Sitten sain sovittua kolme tutustumisaikaa. Kaksi ensimmäistä terapeuttia saivat minut ihan tolaltani. Järkisyitäkin oli monta, mutta pohjalla se intuitio. Nyt vasta kun ollaan näin pitkällä, siis likellä kahta vuotta, tiedän, miksi valitsin tämän terapeutin. Ne kaikki muut terapeutit koin arvosteleviksi, syyttäviksikin - ilmeisesti he ruokkivat vaativaa persoonan osaani (heillä tuskin oli tarkoitus toimia näin). Ja miksi käynkään terapiassa? Jotta pääsisin irti itsekriitikkoni liian isosta vallasta minuun... Se pyrkimys on mahdollisempi saavuttaa, kun tekee työtä sellaisen ihmisen kanssa, joka ei vahvista itsekriitikkoani.

Hassua. Joskus monta vuotta sitten pidin kovasti eräästä psykologista, joka oli kovin älyllinen, kriittinen ja kyselevä. Tämä nykyinen on aika lailla toisenlainen.