Huono seksissä ja muita rönsyjä

Jotakin juttua lukiessa palautui mieleen muistikuvia muutaman vuoden takaa, siltä ajalta kun olin juuri muuttanut miehen kanssa yhteen. Se muutto oli Kokeilu isolla K:lla, olimme sitä ennen asuneet tahoillamme yksiöissä, tapailleet jomman kumman luona kerran pari viikossa, palanneet kumminkin omiin koteihin yöksi.

Meillä oli tolkuttoman tarkat rajat ennen kuin muutimme yhteiseen kotiin. Ei olisi käynyt päinsä, että jompi kumpi olisi yks kaks ilmestynyt sopimatta toisen oven taa. Ei jätetty hammasharjoja tai vaihtovaatteita toistemme luo. Ei pyydetty kyytejä tai lähdetty saattamaan, jos toinen oli menossa jonnekin kauemmas. Ei soiteltu joka päivä tai edes joka toinen päivä, asiallisesti viesteiltiin tekstareilla ja OK-kuittauksilla.

Kun oli muutettu, niin aloinkin alkuinnon jälkeen yks kaks masentua. Samanaikaisesti masentumisen kanssa menin seksuaalisesti solmuun (olin kai ollut solmussa, mutta se solmu sen kun tiukkeni). En päässyt yli siitä ajatuksesta, että hajottaisin vielä koko suhteen omaa kokemattomuuttani ja sen takia, etten ole tarpeeksi hyvä seksissä. (Tähän kirjoitettuna tuo näyttää tyhmältä ja silloin kun noita ajatuksia pyörittelin, olin tietoinen niiden älyttömyydestä. Silti uskoin niitä.)

"Ei tarpeeksi hyvä seksissä" -ajatus juonsi juurensa siihen, ettei minulla ollut seksikokemuksia teinivuosilta tai myöhemmältäkään ajalta. Samaan aikaan mies taas oli ollut kertaalleen naimisissa ja ilman avioliittoon johtanutta suhdettakin hänellä oli semmoinen tavallinen pitkien ja lyhyitten suhteitten sillisalaatti takanaan. Näemmä muistoista voi olla kateellinen toiselle. En ole tuntenut mitään erityistä noita aiempia suhteita kohtaan, mutta olisin kernaasti halunnut itselleni samaa: olisipa mullakin nippu vanhojen poikaystävien kirjeitä laatikossa ja muutama valokuva jossakin. Ja niitä seksikokemuksia, ihan sama millaisia, mutta edes jotakin.

Suhteitten myötä miehellä oli ties miten monikertainen määrä seksiä kerroissa laskettuna minuun verrattuna. Niin että yhtä hyvin tämän yhtälön voi julistaa mahdottomaksi saman tien! Pitäisi olla puntit tasan ainakin tällä elämänalalla! Putosin kuvittelemaan, että minun pitäisi piilottaa omat kokemukseni ja olla niin kuin joku kokeneempi kenties olisi. Koin että jossakin oli universaali seksin käsikirjoitus, jonka hallitsivat ne jotka ovat hommaa tarpeeksi paljon harjoitelleet.

Seksi tuntui enemmän jumppaliikesarjalta kuin minkäänlaiselta kohtaamiselta tai yhteiseltä hurmokselta. Kaiken kokemattomuusangstin lisäksi sinne sänkyyn minun ja miehen väliin oli tunkemassa mielikuvia minusta rumassa, kömpelössä, jäykässä ruumiissa, sellaisessa ruumiissa, joka ei osunut palloon eikä hypännyt riman yli eikä pysynyt pystyssä luistimilla. En ollut kovin läsnä tilanteessa. Minulla oli kiire päästä pois ruumis-oloista ja takaisin pääni sisälle. Paitsi että pääni sisällä ahdisti ajatus siitä, että olen huono tässä seksiasiassa, joka jokaisen pitäisi osata niin kuin tikanpoikasen.

Noiden kaikkien huonous-rumuus -mielikuvien lisäksi oli yksi pieni yksityiskohta: yhdynnät sattuivat joka kerralla jossain määrin ja ne myös pelottivat. Kun vielä enemmän pelotti sanoa moista ääneen, niin olin jumissa.

Olin laittanut kohtuuttoman paljon painoa tuolle asialle. Olin masentuneessa päässäni aivan varma siitä, että mies jättää minut joko heti tai hiukan myöhemmin, jos puhun ääneen yhdyntäpelkoni. Ei se mennyt ihan niin. Mahdottomimman hetken jälkeen jokin omassa mielessä avautui.

Äh, en osaa lopettaa tätä muuten kuin ihmettelemällä ääneen sitä, miksi on niin vaikea hyväksyä asioita, joille ei voi mitään ja erottaa niitä asioista, joita voi muuttaa jotenkin. Enhän minä omalle menneisyydelleni mitään voi, mutta pelolleni taas hyvinkin.