Tyhmää nettikäyttäytymistä minulla tänään. Ei välttämättä ole kauheasti eduksi itselle, jos pyörin Tukiasemalla ja kurkin ihan jokaiseen uuteen ketjuun. Viimeksi joku Miten? -otsikoitu sisälsi kyselyä itsensä tappamisesta.
Jumitun herkästi huonoihin kehiin. Jos omat ajatukset eivät kulje huonoja kehiä, niin saatan ihan muualta lähteä etsimään niitä huonoja kehiä, esim. lukemaan palstoja, joista takuuvarmasti löytyy ahdistusta, ongelmallisia ihmissuhteita, katastrofaalisia tilanteita... On aivan kuin yrittäisin itse pudottaa itseni hyvästä olosta angstiin.
Katsoin tänään erittäin hyvän elokuvan, mutta sekin oli enemmän ahdistusta herättävä kuin siitä vapauttava (Klaus Härö: Uusi ihminen).
Niin että... Olen vähän niin kuin bulimikko, joka kaikista hyvistä yrityksistä huolimatta menee kumminkin mättämään kaupassa kasseihinsa helppoa ahmittavaa ja oksennettavaa. Minä vaan hankin niitä ahdistuksen ja masennuksen aiheita lukemalla muitten ihmisten huonoista mielistä. Vaikka niitä miten lukisin ja tutkailisin, niin en voi heidän oloihinsa kovin paljon vaikuttaa. Ja tässä sivussa lähinnä vaan väännän omaa oloani mutkalle. Pööh.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Nuo kehät on tuttuja mullekin. Mistäköhän se johtuu että sitä oikeen hakemalla hakee niitä ikäviä juttuja siinä tilanteessa?
Terapeutti yrittää opettaa muistaa että kohta on parempi olo ja että muistelee vaikka edellistä päivää.
Eilen ekaa kertaa väsyneenä ja kiukkusena tajusin että varmaan aamulla on jo parempi olo...ja olo kyl helpotti samantien!
Luulen että ikävien juttujen hakemisessa on mulla lievää taikauskoa: siis jos on hiukan angstia ja ikävää mielessä, niin se (muka) toimisi turvana oikeita, vakavia vastoinkäymisiä vastaan.
Lähetä kommentti