Joskus toisella kerralla jotakin analysoivampaa. Tällä kertaa vain:
Musiikki on upeaa. En ihan tarkkaan tiedä, miten voi kahden hengen lavakarisma olla semmoinen, että täyttivät kirkkaasti koko Tampere-talon ja minä siellä parven ekalla rivillä lähinnä hymyilin hangon keksinä ja läpytin käsiä, miinus tästä ne kolme kappaletta, jotka saivat itkemään (Pelko, Peltirumpu, Laulu, puolisko henkäili Seitsemän päivän kohdalla raskaasti).
Onnistuin viimein sisäistämään, ettei ole Terho Majamäkeä - noin sen nimen olen lukihäröissäni tavannut ja onnistunut ajattelemaan Ismo Alanko Teholla -nimenkin jokseenkin erimerkityksiseksi.
Heh. Jostakin johkaantui mieleeni yksi matkan varrella kohdattu treffikaveri, joka sanoi ettei ymmärrä, miksi kuunnella musiikkia. Hänestä kun linnunlaulu oli kaunista, musiikki ei. Au. Puuttuikohan häneltä jokin kuulohermojen osa?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti