Lisää rönsyjä seksistä

On kauhean kiva, kun jokin vaikeasti määriteltävä on muuttunut. Tuon viimekertaisen kirjoituksen ajasta on suunnilleen kaksi vuotta aikaa. En edelleenkään ole mikään avoimen eroottisuuden leikkivä ylipapitar, mutta olen lakannut jankuttamasta samoista asioista itselleni. (Siis ne samat asiat: minä ja mies olemme niin kovin erilaiset aiempien suhteittemme määrässä, minä olen köntys ja ääliö myös, ääliömäisyys näyttäytyy etenkin kun olisi tarpeen toiselle välittää omia olojaan.)

Sisäinen paskageneraattori (tai sievemmin sanottuna itsekriitikko) on myös loistava nauhuri. Se nappaa vailla ihmeempää tarkoitusta sanotut lauseet, tekee niistä ylitulkintoja ja pyörittää samaa lausetta uudestaan ja uudestaan.

Onhan mies joskus jotakin entisistä ihastuksista tai suhteista sanonut. Yhdestä taisi sanoa:

Näin kerran vahingossa kun se tanssi. Se ei tiennyt että katselin, se oli yksin salissa ja sillä oli mankka josta tuli musiikkia. Se oli ihan uskomattoman taipuisa.

Toisesta se taisi sanoa:

Se oli niin luonnonlapsi, se käveli alasti pianolle ja alkoi soittaa ja seuraavaksi se teki ruokaa, eikä sille vissiin tullut mieleenkään pukea vaatteita.

Tällä lailla tähän kirjoitettuina nuo virkkeet ovat epätodellisia. Kyllä ne tietääkseni ovat todellisista tilanteista, ja molemmissa on asioita, joiden kanssa en ole yhtään väleissä (tanssiminen, notkeus, luonnonlapsena alasti kulkeminen, pianonsoitto). Minussa laukeaa kovin helposti häpeää ja huonommuudentunteita. Ei tarvita lauseita, joissa minua verrattaisiin johonkuhun toiseen. Teen ne vertailut ihan itse.

Kirjoitin äskeisen preesensissä, mutta mennyt aikamuoto taitaisi olla kuvaavampi. Tajuan oman olemukseni paremmin kuin ennen, tajuan samalla senkin, ettei minun ole tarkoitus olla kaikkea. Joku toinen on sitä mitä minä en ole - eikä se hänen olemuksensa ole minulta pois.

Olemme miehen kanssa aika kitsaita toistemme kehumisen suhteen. Siihenkö minä putosin alussa, sekö minussa ruokki epävarmuutta, tunnetta siitä, etten riittäisi sellaisena kuin olen? Mutta tässä kohden ymmärrän hiljaisuuttakin - joku "Olipa upeeta" lause rakastelun jälkeen kuulostaa niin epäaidolta, että mieluummin sitä on vaan, sanoitta.

Tunnen tasan kaksi siinä mielessä kaltaistani naista, että he ovat aloittaneet ensimmäiset suhteensa aikuisina, yli 30-vuotiaina. Molempien miehet ovat kovin naisten kaltaisia - jos miehillä olisi aiempia suhteita ollut, niin ainakaan ne suhteet eivät ole olleet pitkiä tai virallistettuja. Helposti tästä tekisi tulkinnan, että ihminen etsii kaltaistaan, jotta välttyisi sitten sen toisen erilaisuuden mukanaan tuomalta epävarmuudelta.