PMS

Ilmankos tuli kirjoitettua lapsista viimeksi. Tänään puolilta päivin pyrähti hyperaktiivinen ajatushässäkkä päälle, nyt on jo mahakramppeja ilman näkyviä seurauksia.

Kuukautisia en ole oppinut arvostamaan, vaikka olen niihin 28 vuotta yrittänyt sopeutua. Melkein aina olen osan aikaa kovin kipeä. Tajusin taas taannoin kivun mittasuhteet, kun se sormihaava, johon neulottiin tikkejä ei tuntunut läheskään yhtä pahalta kuin kuukautiskivut. Sormi kyllä näytti häijyltä ja jomotti muutaman tunnin.

Viimeisimmät vuodet olen ratkaissut kuukautiskipuongelmat syömällä annostusohjeesta piittaamatta 400 mg:n ibuprofeiinilääkettä (halpismerkkiä). Opiskeluaikana kävin aina välillä pyytämässä reseptisärkylääkkeitä, mutta olisi niitäkin pitänyt syödä enemmän kuin ohjemäärät. Lakkasin kokeilemasta, kun muutaman kerran menin ihan toimintakyvyttömäksi lääkkeistä huolimatta. Ibuprofeiinissa sentään osaan suunnilleen ennakoida, miten nopeasti vaikutus alkaa.

Siteet ovat sitten toinen juttu. Vuodan kuin pistetty sika. Olen ollut aika noloissa tilanteissa, kun side on pettänyt ja juuri sillä hetkellä en ole päässyt vessaan. Tunnilla opettajana esimerkiksi. Tai ruuhkabussissa. Tai asiakaspalvelutiskillä - minä siis asiakaspalvelijana, kesken tilanteen olen tuntenut, miten sisuksissa aukeaa. Ainakin yhden työpaikan tuolin olen tärvännyt vereen. Oli melkoinen operaatio nousta siitä elegantisti ja laittautua vessaan. Pytyllä sitten ihmettelin, miten selviän loppupäivästä, kun vaihtovaatteita ei ole ja tässä tarvittaisiin sekä päällis- että alushousut.

Tamponit, äh. En aiemmin saanut tamponia sisälleni, sen asettaminen - merkistä ja koosta riippumatta - vain sattui tolkuttomasti ja lopetin aina ennen kuin tamponi oli paikallaan. (Mm. tämän tamponijutun perusteella olen päätellyt, että minulla on jonkinasteinen vulvodynia.) Teininä olin hirveän nolo tamponien suhteen, tunsin että minä olen pielessä ja huono, kun en voi niitä käyttää. Nykyisellään asetuskipu ei ole kovin iso, mutta "tunnen" tamponin olemassaolon. Tamponinkin kanssa olen parina kertana saanut taas "hanat auki" -kohtauksen, ja taas olen sotkenut vaatteita.

Kuukuppi, äh. Senkin asettaminen sattuu, vaikka miten käyttäisin liukkaria ja rentouttaisin. Pois ottaminen on ollut aika helvettiä, olen jumittunut vessaan erinäisiksi tunneiksi. "Varaa runsaasti aikaa" - kerrankin olin iltakymmenestä jonnekin kahteen asti pienillä tauoilla temppuilemassa sitä kuppia pois. Ja taas sattui. Ja tuntui, että olen väärä ja vääränmallinen ja huono ja mulla on varmaan ihan hullut ja epämuodostuneet vehkeet.

Kuukupinkin olen saanut vuotamaan yli. Minä vuodan yli vähän väliä. On n. puolentoista vuorokauden aika, jolloin voisin vaan istua pytyllä ja odottaa, koska tulee se suuri verensyöksy. E-pillerit ovat sentään lyhentäneet tuota ylivuodoille mahdollista aikaa puoleen aiemmasta.

Äh, ja tuota minä sitten odotan...