Ahdistus

Lyhykäisesti otsikko kertoo olennaisen. Tämän ahdistuksen syy on helppo jäljittää - tosin en tajua, miksi tämä ahi iski täyslaidalta juuri eilen.

Siis minullahan on ollut yksi iso ongelma seksissä. Yhdynnät sattuvat jossain määrin aina. Jollakin kumman logiikalla olen päätellyt, että kivut menisivät kyllä ohi - sitten joskus. Kunhan pääsisin omista estoistani. Kunhan olisin tietoisempi itsestäni. Kunhan luottaisin tarpeeksi minuun ja häneen. Kunhan käyttäisin liukkaria. Kunhan --.

Eilen sitten lueskelin noita aiemmin tänne linkkaamiani vulvodynia-sivuja ja tajusin, että oireet täsmäävät muutenkin kuin vain yhdyntäkipujen ja tamponivaikeuksien suhteen. Minulla on ollut kaikenlaisia epämääräisiä kipuja alapäässä, on pissattanut jatkuvasti (vaikka ei ollut virtsatietulehdusta, se testattiin), kutinaa ja kirvelyä myös. Laukoin lääkärissä opiskeluaikana, mutta mitään kunnon selitystä ei löytynyt ja lopetin jossain vaiheessa kun pelkäsin että ne löytävät jotakin todella pahaa (tai toteavat minut vaan hypokondrikoksi - sitäkin olen ollut). Tällä hetkellä ne näkyvät oireet ovat yhdyntäkipuja ja sitä että kuukupin käyttäminen on mahdotonta. Satunnaista kutinaa ja vihlontaa myös, mutta ei niin paljon kuin ennen.

Ahdistaa kun en välttämättä (vaikka miten vapautuisin ja olisin sinut itseni kanssa ja luottaisin täysillä ja voitelisin ja rasvaisin) ikinä pääse kivuttomaan tilaan yhdynnässä. Paska tsäkä. Ensin menee nuoruus siinä kun ei ole ketään ja sit kun on, niin sitten huomaankin olevani kropaltani(kin) sairas.

Tämän ahin keskellä en sitten ole osannut puoliskolle sanoa asiasta puolta sanaa. Pelkään että puhuminen jotenkin pahentaisi asioita. Ja mitä ihmettä miehelle oikein haluan sanoa? En tiedä sitäkään.