Historiankirjoitusta

Kävin tarkistamassa ajan kulumista vanhoista kirjoituksistani. Viime vuonna helmikuun alussa sain sanotuksi yhdyntäpelosta ääneen. Kuvittelin, että siitä olisi pitempi aika. Vähän yli vuosi on aika vähän.

Pari viikkoa sitten oli kerta, jolloin pelkoa ei ollut ollenkaan. En osaa eritellä, miksi sillä kertaa oli rauhaturvaluottamus (?) ja miksi sitä ennen ja sen jälkeen taas on pelottanut. Olin jo ehtinyt tulkita, että pelko olisi pysyvä ilmiö, että se nyt vaan kuuluisi kuvaan minun kokemuksissani seksistä. Osaan nyt jotenkuten tulla toimeen sen olotilan kanssa, tiedän että tulen toimeen sen kanssa niin kuin muittenkin pelkojeni kanssa. (Äh, minua pelottaa jos vedän kurssia tai jos pitää puhua vieraille ihmisille tai jos pitää läheiselle paljastaa jotakin intiimiä jne... Kovin harvoin olen pelkoa vailla. Taidan olla aika rohkea, kun pelko ei enää jähmetä minua.)

Intuitio on toiminut minun ja miehen välillä jo ennen kuin puhuin ääneen. Meillä on ilmeisesti epätavallisen harvoin yhdyntäseksiä. Taisi mennä kokonainen vuosi niin, että puuhailimme intiimisti kaikkea muuta paitsi yhdyntää. Tuostakin ahdistuin ja hätäännyin, koin että "kuuluisi" olla yhdyntä, vaikka minusta sitten tuntuisi miltä.

Tunnistan yhdyntäpelon taustalta itseni murkkuna ja parikymppisenä. Silloin seksi pelotti ihan kaikkineen - ei pelkästään yhdyntä. (Siis seksi yhdessä jonkun toisen kanssa, seksi yksin oli ihan helppoa ja ei-pelottavaa, eihän siinä ollut ketään toista, jonka edessä joutuisi paljastamaan itseään.)

Olen liikkunut aika pitkälle. Ehkä minun tarvitsee tulla vielä vähän vanhemmaksi, jotta pääsen irti oman mieleni kaavamaisuuksista.