Ahist-

Voi päh. Iltavuoropäivä, kohta töihin.

Aamulla olin ihan kunnossa. Nyt juuri ahdistaa asteikolla 0-10 noin 9,5.

Kaikki menee ihan hyvin niin kauan kuin en ajattele tippaakaan huomista. Sitten jos mieleni harhautuu miettimään sitä, mitä minun pitäisi taustaksi lääkärille kertoa, niin ahdistun.

Minun on kovin vaikea uskoa, että huominen voisi johtaa yhtään mihinkään hyvään. Tähän mennessä mikään epälukuisista gynekologikäynneistäni ei ole auttanut siihen minun varsinaiseen ongelmaani.

Mikä se minun ongelmani on? En tiedä. Ehkä se edelleen aina vaan on se, etten haluaisi olla tässä kropassa. Olen eksyksissä kipujen ja vaihtelevien olotilojen keskellä, ja tuntuu että kaikki muut ovat kartalla ja osaavat suuntia eivätkä edes tajua sitä, että voisi olla eksynyt itseensä.