Uni

Uni oli jatkoa eiliselle opettaminen - itsemurha -ajatusketjulle. Koulussa en ollut töissä, työ ei ollut missään osassa unta. Asuin puisessa omakotitalon tapaisessa, sen yläkerrassa. Muistan unta siitä lähtien, kun olin jo käynyt apteekissa (heh) ja ostanut itsemurhapillerit. Niitä piti syödä ensin päivä yhdestä paketista (vain pilleri) ja sitten seuraavana päivänä tunnin välein. Sen seuraavan päivän lopussa sitten mentiin nukkumaan, eikä herätty ikinä.

Heh kun helppoa.

Paitsi että muutin mieltäni kesken kaiken. Olin siis jo syönyt ensimmäisen paketin pillerin ja oli ilta. En tiennyt, mitä se yksi pilleri itsekseen vaikuttaa. Olinko jo tappanut osan itseäni, vaurioittanut joitain elimiä, vai mitä oli tapahtunut minussa. En muista unesta oikein muuta kuin paniikin, sen kun mietin, kuolenko kumminkin vaikka olen muuttanut mieltäni. En tiedä, miksi muutin mieltäni. Mietin soittoa apteekkiin (mitään lääkäriä unessa ei ollut, kukaan ei ollut määrännyt minulle itsemurhaa - paitsi minä itse). Unessa en kehdannut tehdä mitään - ne olisivat siellä apteekissa kumminkin suuttuneet, kun olinkin muuttanut mieleni.

Olen unohtanut lopun, tai sitten uni vaihtui toiseen. Hämärästi muistan, että kanssani olisi ollut joku toinenkin - meitä oli kaksi itsemurhaajaa joilla molemmilla oli samat lääkepaketit. Ja molemmat olimme yhtäläisesti muuttaneet mielemme ja tietämättömiä siitä, mitä jo oli meissä tapahtunut.