Päivässä oli kaikki ainekset huonoon ja stressaavaan: aamulla minulle lankesi toistamiseen operaatio kassanlaskenta. Häiritsi hiukan se tapa, jolla työkaveri käskytti minut tekemään sen. Ei hän ole esimiesasemassa, hän vain on tuossa työssä ollut kauemmin kuin minä ja on muutenkin melko määräilevä ulosanniltaan. Olisi hän voinut edellisenä päivänä sanoa kassasta ja sen laskemisesta, sen sijaan että ensimmäisenä aamukasilta huomenen jälkeen sanoi: Laske kassa, se on vielä hakematta.
No, laskin kassan. Ehdin juuri ja juuri ajoissa ennen päivän opetusrupeamaa. Sitten kipkap syömään hätäisesti, asiakaspalvelutiskin sivuun istumaan ja siinä vaiheessa selvisikin, että meitä olisi tänään yksi oletettua vähemmän. Joku halusi maksaa kaksikymppisellä ja juoksin yläkertaan vaihtamaan heidän kassasta vaihtorahaa. Sillä välin pahansisuinen teinipoika oli huudellut sen määräilevän työkaverin vitun huoraksi.
Tein sitten pitemmän päivän, töissä liki 9 tuntia. Osin kiirettä, osin odottelua. Tunnistin itseni päivän Viivistä ja Wagnerista.
Myöhemmin ruokakaupassa ja vielä myöhemmin kävelyllä (korvissa Alangon Blanco Spirituals) ja sen jälkeen sohvalla lukemassa Kati Kovácsin Viidakkonaisena Vatikaanin varjossa -albumia. Ihana kirja, hullu ja hurja ja voimakas. Haluaisin saada omaan luovaan tekemiseen samaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Minulla on tuommoinen määräävä työkaveri. Tarpeeksi kun se yritti, lopulta multa paloi pinna ja annoin palaa! Täytyy sanoa että hyvältä tuntui ja nyt on meidän välitkin jotenkin kylmät mutta kohdallaan (en halua paremmissa väleissä ollakaan).
Suoraansanominen on vaikea kun on kiltti ja empaattinen, mutta kyllä se pinna kiltiltäkin jossain vaiheessa katkeaa:)
Kenties palaa pinna täällä myös joskus... Toistaiseksi on seurannut vain päänsisäistä jupinaa.
Tuo työkaveri joutuu ulosantinsa takia aika monesti hankaliin tilanteisiin. Mulle on harvoin kukaan asiakas hermostunut, mutta tuntuu että hälle löytyy joka päivä joku vitunhuutaja. Olen väliin miettinyt, etten kyllä jaksaisi olla hänen nahoissaan.
Toisen tuommoinen käyttäytyminen tietenkin johtuu myöskin jostain. Vaikea sitä analysoida sen kummemin tuntematta mutta oman työkaverini "syyt" tiedän.
Toivon joskus tosiaan että "sultakin" palaa pinna. Tiedän sen kiltteyden jonka sisään kaikki negatiiviset tunteenosoitukset voivat jäädä.
Pinnakin on vähän kuin maitolasi että se täyttyy kyllä mutta lopulta menee yli jos ei täyttäminen lopu (exäni hyvä vertauskuva). Pinnan menettämisen jälkeen voi analysoida tilannetta ja todeta todennäköisesti ettei mitään järjettömän pahaa tapahtunut ja ehkä seuraavan kerran uskaltaa näyttää tunteita lisää? Maybe?
Hyvä juttu toi gynegologikäyntisi, ja hienoa että siihen ylipäätänsä löytyy lääkkeitä. Eikö niitä kipeitä hermopäätteitä voi muuten rauhoittaa kun geelillä (leikkaus tms?)? Tamponin käyttö varmaan jää sitten loppuelämäksikin?
Mukavaa viikonloppua!
Joo, voi näitä hermopäätteitä hoitaa leikkauksellakin. Operaation onnistuminen vaan on epävarmaa, eikä siihen käsittääkseni ryhdytä kuin tosi pahoissa tapauksissa.
Ikä kuulemma parantaa tästä. Yli 40-vuotiailla tämä on monella helpottanut tai muuttunut kokonaan oireettomaksi. Kannattaa vissiin vanheta...
Lähetä kommentti