Kesäloma alkoi hiukan auringonpimennyksen jälkeen.
Tähän mennessä olen nukahtanut sohvalle ja lukenut yhden romaanin loppuun.
Huomenna mökille, jos ei tule vastaan jotain ihan odottamatonta.
Odotan näkeväni nuo kissat ulkona - nuorin ei ole eläissään ollut vapaana.
Odotan sitä, että pääsen pois tästä työmaan vierestä (vaikka loma alkoi, niin töihin on edelleen vain 150 metriä matkaa).
Mökki on minulle vieraalla maalla. Se oli miehen lapsuuden kesämökki. Viime kesänä olin siellä henkisesti jotenkin eksyksissä - vieraita tavaroita, talo keskellä vierasta seutua. En ole mikään kätevä maalaisemäntä - en saa edes puita hellassa syttymään. Oli vaikeuksia syömisen kanssa. (Siis, syöminen oli tuttua... keittiön keksipaketit ja muut kuin vanhoja ystäviä.) Koko ajan olin pää kaapissa - ja vielä salaa mieheltä, lopetin aina kun hän tuli lähettyville. Samoja oireita on täällä kotonakin ajoittain, ei kovin usein sentään.
Unettaa... kolme viikkoa tuntuu yhtä aikaa loputtoman pitkältä ja naurettavan lyhyeltä ajalta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Hei!
Hyvää kesälomaa! olen vähän huono kommentoimaan, mutta halusin vain kertoa että viikottain käyn lukemassa blogiasi, pidän kovasti kirjoituksistasi. Kiitos niistä!
T.K.
Hei..pomppasin tänne toisen blogin kautta ja jäin lukemaan..
Käväisehän vastavierailulla
www.sarajuulia.vuodatus.net
Monta tuttua juttua jännittämisestä, paitsi nuoruus oli ihan erilainen..olin villi ja jännitin jo silloin..
Kiitokset molemmille :)
Olen jotenkin jumittunut tänne omaan osoitteeseen. Haluaisin lukea muiden blogeja, mutta sitten en ehdi/jaksa kumminkaan. Kenties nyt lomalla sitten...
Lähetä kommentti