Ruma sana ruma sana rumasana. Olin hakenut talon sisällä yhtä sijaisuutta, jonka olisin oikeasti halunnut monestakin syystä. Tänään päivällä sitten yksi väliportaan esimies pyysi minut huoneeseensa ja sanoi puoltaneensa minua ja kahta muuta (hakijoita oli kymmenkunta kaikkineen). Sinänsä kiva.
Isompi esimies oli sanonut, ettei Meriä siihen hommaan, Merille ei kumminkaan saisi sijaista nykyiseen työhön.
Vähänkö olen nalkissa tässä.
Jotenkin absurdia se, että eräitten laajojen akateemisten opintojen jälkeen sain tämän paikan, kun olin sattunut käymään työvoimahallinnon järjestämän kurssin. Kurssilla on komea nimi, mutta se sisälsi naurettavan vähän lähiopetuspäiviä ja erittäin paljon projektipuuhastelua. Homma näyttää kauhean komealta CV:ssä, mutta on oikeasti höttöä. Osa päivittäisestä tietoteknisestä säädöstä menee kirkkaasti yli osaamiseni (eikä hirveästi edes kiinnosta, etenkään laitehallinnan kanssa puljaaminen).
Vaikka opiskelu ei lopu koskaan eikä missään duunissa kai tule täysin valmiiksi, niin minua ei millään lailla kiinnosta omatoimiopiskella vapaalla tietotekniikkaa.
Vapaalla voisin kyllä tehdä jotain niin älytöntä kuin sivulavin tai kirjoittaa vakavissani sitä joskuskentiesvalmistuvaa käsikirjoitusta. Binäärilogiikkaa en jaksa.
Lisää rumia sanoja. Ne liittyvät tapaukseen "vaikea kollega". Teemme vain osin samoja tehtäviä - on yksi työ, josta vaikea kollega ei tiedä juurikaan (hän ei hoida sitä, hänellä ei siihen ole edes mitään koulutusta (kun mulla taas osa siitä akateemisesta pupelluksesta liittyy näihinkin asioihin. Valmiin työn tulosten kanssa kollega kyllä on tekemisissä, niin me kaikki. Tänään sain päähäni, että tuota minun (ja muutaman muun) hoitamaa työtä voisi tehdä hiukan eri järjestyksessä kuin tähän asti. Ehdotin muutosta meidän työpaikkakokouksessa, ja vaikea kollega oli ensimmäisenä sanomassa EI.
Ruma sana. Tyyppi ei ole eläissään tehnyt tuota hommaa, mutta osaa kyllä sanoa, miten sitä EI voi tehdä. Kuulemma lopputulos sotkisi (eh, lopputulos olisi hiukan erilainen, jos homma tehtäisiinkin eri tavalla).
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Sähän olet ihan mielettömän rohkea nainen, kun teit reippaasti (takuulla fiksun ja hyvän) muutos- eli parannusehdotuksen! *kumartaa Merin kuvaa kotialttarilla* Meikäläisellä ei olisi mitään toivoa uskaltaa avata suutaan kokouksessa, saati sitten julkituoda tuollaista omaa ajatusta. Äidin suhteen homma alkaa olla hanskassa, mutta työssä olen edelleen kynnysmatto.
Hienoa!!! Tulitko ajatelleeksi, ettei tuollaiseen pystyminen ole mitenkään itsestäänselvää? (Oli palaute sitten mikä oli.)
t: Vakilukija
En osannut nähdä eilisen hyvää puolta, se hukkui tuohon ison pomon kommenttiin ja kollegan EI:hin. Kiitos kun muistutit siitä :)
Kokouksessa oli vaihteeksi sellainen tilanne, että ajatus vaan tuli mieleeni, ehti muhia hetken ja puhuin sen ilmoille... Joinain hetkinä suun avaaminen käy aika helposti. Se "joinain hetkinä" tarkoittaa, etten ole ehtinyt kovin pitkälle miettiä ja harkita ja muotoilla sanomistani ja _vaatia_ itseäni sanomaan asian. Kamalinta on silloin, kun alan miettiä, että pitäisihän minun jotain sanoa, etten vaan vaikuta tyhmältä... Silloin tuntuu, ettei mulla ole kerrassaan mitään asiaa.
Lähetä kommentti