lauantai 16. elokuuta 2008

Hajapää

Julistan itseni überhajapääksi juuri nyt.

Äskettäin suoritin vaativaa laskuoperaatiota kolmesti. Joka kerralla sain saman tuloksen: olen unohtanut eilen ottaa e-pillerin. (Ja kas kummaa, muistini mukaan se oli nimen omaan eilen, kun pilsu putosi näpeistäni keittiön lattialle ja pelastin sen kissa-Mäkisen kuonon edestä? Tai ehkä se olikin toissapäivänä.)

Tuossa iltapuolella unohdin leipomusoperaatio kolmosen tuotokset uuniin (eilisen tuotoksen heitin aamulla kompostiin, kun kissa-Mäkinen oli ensin lähminyt leivän kurpitsansiemenpintaa tassuillaan). Tästä epäonnisten leipomusten sarjasta uhkaa tulla pitkä. Ja joka kerralla pyörittelen ristiriitaa: tykkään tehdä, mutta pelkään omaa holtitonta syömistäni. Ehkä nämä hiukan raa'at tai puolipalaneet leivät ovat alitajunnan sabotaatiota?

Alkuiltapäivällä olin kahdessa kaupassa: ensin piti ostaa ruokaa kissoille ja sitten ihmisille. Ihmisruokakaupassa olin jo latonut tavarat liukuhihnalle, kun tajusin, ettei kassissani olekaan lompakkoa. Oli jo liian myöhäistä perääntyä, joten höpisin kassalle: Anteeksi, lompsa unohtu. Voiko nää laittaa sivuun, mää asun tossa ihan lähellä? Matkalla kelasin, olenko kenties sittenkin jättänyt pörssin eläinkauppaan tai pudottanut jonnekin. (Muutama vuosi sitten hukkasin lompakkoni ihan oikeasti. Sain sen takaisin poliisin löytötavarasta, mutta sisältö oli häipynyt.)

No, lompakko oli siinä eläinkaupan kassissa, jonka olin suurieleisesti paiskannut eteisen lattialle. Miksei näissä erittäin tarpeellisissa esineissä ole jotakin värinähälytystä, joka varoittaisi mahdollisesta unohduksesta?

Kun tulin kaupasta kotiin ostosten kanssa, niin alaovella iski paniikki. En ensitunnustelulla löytänyt avainta. Puolen minuutin ajan syöksyin inhaan hätäännykseen, sellaiseen lapsenomaiseen tuttuun ajatteluun mistääneitulemitäänjakaikkihajoaaenkähallitsemitään. Avain löytyi. (Vielä useampia vuosia sitten hukkasin avainnipun, jossa oli sekä kotiavain että nippu kahden työpaikan avaimia. Silloin ehdittiin jo kyselemään lukkojen uudelleensarjoitusta, kun nippu löytyi.)

En ymmärrä, miksi olen kuin kusiaispesässä, vaikka on loma. Vaikea olla vaan, vaikea rentoutua. Hermostuttaa, ärsyttää. Eikä ole edes PMS, vielä.

Ei kommentteja: