Hitauden ylistys

Miten pitkään olemme olleet jonkinlainen pari? Melkein seitsemän vuotta.

Ja joka kerralla rakastellessa minulla on ollut enemmän tai vähemmän vieras olo. Alussa se tuntui "miten mun pitäisi olla" -ajatuksina mielessä ja välähdyksinä, joissa kuvittelin näkeväni itseni tilanteen ulkopuolelta, huoneen katosta tai nurkasta käsin. Ai noin se nainen nyt kääntyy, no ei kovin hyvä suoritus. Koitin pysäyttää ajatuksia, korvata ne toisilla, mutta se oli kuin tuuleen kirjoittamista: tuulenpuuska tuli, huomio hajosi, raoista hiipi taas "miten mun pitäisi olla"

Ei auttanut, vaikka kumppani sanoi, ettei pidä olla mitenkään erityisesti. On vaan.

Tajusin että pelkäsin epämääräisesti, monenlaisia asioita. Pelkäsin että tuottaisin toiselle pettymyksen. Pelkäsin mitä toinen oikein tekisi. Pelkäsin miltä minusta tuntuisi. Oli yksi kerta, jolloin kumppani meni rajan yli, minä tajusin sen silloin, hän tajusi jälkeenpäin. Mutta vain yksi kerta - ja sen yhden kerran vastapainona taas lukematon määrä toisenlaisia kertoja. Se yksi kertakin puhuttiin läpi, hän pyysi anteeksi, annoin anteeksi. Ja silti pelotti, pelotti vaikka pelosta puhuinkin joskus, yritin täsmentää mikä pelottaa ja miksi pelottaa. Pelotti vaikkei pitäisi pelottaa. Pelotti vaikka halusi.

Eivät pelko ja halu sulje toisiaan pois, eivät minulla. Ja pelko oli yhtä epämääräistä kuin painajaisten pelko - ei siitä saanut kiinni. Tai se liittyi liian moneen asiaan - häpeään omasta ruumiista, kömpelyyteen, kipuihin, epävarmuuteen, kuvittelemiini vaatimuksiin.

Pelosta tuli kiire. Kiire alkoi ensimmäisestä alastomasta hetkestä. Oli kiire tästä kosketuksesta ja tuosta liikkeestä eteenpäin, jonnekin missä koko homma olisi jo ohi ja suoritettu ja minun ei tarvitsi enää pelätä tai miettiä miten päin olla.

Tämä ei ole järjen asia. Jos tämä olisi järjestä kiinni, olisin aikapäiviä sitten järkeillyt itseni ulos pelkäämisestä ja häpeämisestä ja kiireestä.

Minä muutun. Eilen oli ensimmäistä kertaa koko ajan hyvä ja turvallinen olo. Tajusin jollakin muulla kuin kielen ja järkeilyn tasolla, että saan olla minä. Riittää kun olen.

Hassua, en koskaan ole yhdistänyt sanaa 'turvallinen' rakasteluun.