Törsään ja jahkailen

Ah, sain ison pinon musaa cdon.comista.

Olo on vähän niin kuin jouluna.

Heh. Joskus muutama vuosi sitten annoin itselleni luvan, saan ostaa cd-levyjä ja kirjoja niin paljon kuin huvittaa aina kun olen palkkatöissä. Ehdottoman viisas tämä törsäyspäätös. Jotain hiukan elitististä ja paheellista melkein näihin ostoksiin on liittynyt - saahan sitä kirjastosta kirjoja mielin määrin ja musiikkia taas kuulee radiosta, mitä niitä erikseen ostelemaan. Eräskään ohimennyt tuttavuus ei ollenkaan ymmärtänyt musiikkia, väitti että linnunlaulu on paljon parempaa.

Sisustuskuvia katsoessani ihmettelen, minne ne ihmiset ovat laittaneet kirjansa ja levynsä. Vai ovatko ne raukat ihan vailla kaikkea kivaa.

Voi voi.

Vakavampana asiana olen jäänyt jahkaamaan sitä, liittyisinkö vulvodynian sähköpostilistalle. Aiemmassa elämässä olin pitkään yhden masennus- ja ahdistusaiheisen suljetun sähköpostilistan jäsen. Sen ryhmän kirjoitukset olivat minulle aikanaan tärkeitä.

Jarruttaa lähinnä se, että omat vestibuliittioireeni ovat lukemieni kuvausten perusteella vielä kevyitä. Jonkun muun kymmenen kertaa pahemmista oireista lukeminen ei välttämättä auta minua yhtään - korkeintaan alan pelätä, että vielä itsekin kipuilisin samalla tavalla. Toisaalta minun on vaikea hyväksyä noita kipuja ja elää niiden kanssa. Jonkinlaisia hyväksymisyrityksiä nämä tämän aiheen ympärillä pyörivät postaukset ovat.