Luen järkälekirjaa (A. S. Byattin Riivaus). Muuten yritän ottaa kevyesti. Liki kaksi kuukautta terapiataukoa edessä, kolmannen vuoden hakemuksen vein eilen Kelaan.
Perjantaina lomakkeita hakiessani minulla oli vastassa sellainen elämään kyllästyneen näköinen 50+ täti (ulkomuoto järkäle, suupielet alaspäin), joka joutui koneelta näpyttelemään tietoja.
"Jaa tarvitaankos siihen 3. vuoteen hakemus, minä en tiedä kun minä niiiin vähän olen tämän puolen kanssa tekemisissä."
Teki mieleni sille tätille sanoa, että olisi hänkin terapian tarpeessa. Ulkoinen olemus ja sanat eivät varsinaisesti henkineet hyvää oloa.
On meitä moneksi. Helvetti että inhoan sukupuolen mukaan tehtyjä yleistyksiä. Taannoin netistä luetusta jäi mieleen kierimään lause (yritin etsiä sitä uudelleen linkattavaksi tähän, en löytänyt, noh...). Lauseessa joku taas väitti, että kaikki naiset näkevät synnytysunia ja miettivät raskauden mahdollisuutta ja lasten saamisen ajoittamista tms.
En ole muistaakseni koskaan ollut unessa raskaana tai synnyttänyt. Kukaan muukaan ei kyllä ole unessani ollut raskaana tai synnyttänyt. Sen sijaan puolisoni synnytti kerran unessaan, oli kuulemma hirveä homma, kun koiras poiki.
Muistan yhden painajaisen, jossa olin kuukautiskivuissa vessanpöntöllä ja sisuksistani luiskahti Cronenbergin elokuvista karannut otus: saksekas keuhkokas verinen ravuntapainen. Pelkäsin että se purisi. Heräsin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti