Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirjat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirjat. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 16. kesäkuuta 2010

Lainaan romaania...

Haluan tallettaa nämä lauseet johonkin.

Ei ihminen aina voi valita sitä miten toiseen tutustuu. Joskus joku tupsahtaa elämäämme siististi - kuin taivaalta, tai kuin suoralla lennolla taivaasta maahan - ja samalla äkkinäisellä tavalla me saatamme kadottaa ihmiset, jotka kerran tuntuivat kuuluvan elämäämme aina.
- John Irving: Viimeinen yö Twisted Riverillä -


Vieläkin olen ihmetellyt sitä, miten sitkeästi olin takertunut minun ja ex-miehen suhteeseen. Olihan minulla syyni. Minulla oli vielä isompia asioita kesken suhteen aikana - päällimmäisenä se, kykenisinkö koskaan mihinkään työhön. Olin viisi vuotta täysin poissa työelämästä, ja ne lähtöä edeltävät vuodet olivat saaneet minut epäilemään, että minusta koskaan palkkatyöhön olisikaan. Avoliiton alun aikoihin pääsin pätkätöihin, mutta viimeistä kahta vuotta lukuun ottamatta olin kaltevalla pinnalla, sijaisena. Pelkäsin, että putoaisin lopullisesti työelämän kelkasta. Jossain kohden melkein toivoinkin sitä. Palkkatyöstä putoaminen olisi tarkoittanut suhteessa sitä, että olisin joutunut taloudellisesti toisen armoille. Ei minulla ollut rohkeutta kyseenalaistaa suhteen mielekkyyttä. Halusin että edes joku asia olisi selkeä ja olemassa - kun työ ei sitä ollut.

Olen kohdellut itseäni armottomasti ja julmasti. Toivon että jatkossa kykenen vähän parempaan.

tiistai 25. marraskuuta 2008

Hyvä

Irtautuminen yhdestä tekemisestä ja siirtyminen toiseen on helpompaa kuin ennen. Keskittyminen on helpompaa kuin ennen. Pitkästä aikaa netissä kiinnostavat muut jutut enemmän kuin mielenterveys- ja ihmissuhdeaiheisten keskustelujen seuraaminen. (Noh, olen siis koukussa LibraryThingiin).

Ihana, olen jo kuukausia kyennyt aidosti keskittymään romaaneihin. Lukeminen on tuntunut hyvältä, kevyeltä. Olen voinut vaikka aamulla ennen töihin lähtöä lukea hetkisen.(Joskus ennen en ole ahdistukseltani kyennyt keskittymään, tai olen enemmän keskittynyt sivumääriin/ajan kulumiseen kuin sisältöön... Tai olen itkeskellyt heti hiukankin liikuttavassa kohdassa.)

On ollut hirveä ikävä tätä lukutilaa, sitä että kykenen siirtymään eri maailmaan. Minusta lukeminen on jonkinlaista meditaatiota. Siinä siirtyy sivuun omista ajatuksistaan. Minulle parempaa todellisuuspakoa kuin vaikka tv tai pelit tai netti. (Peleistä tulen ärtyneeksi, kiihdyn ja hakkaan näppistä tai hiirtä heikkopäänä.)

Bueno. Etenkin kun nyt on marraskuu ja tässä kuussa elän päivän kerrallaan. Mielessä on vieläkin jokin kuvitteellinen kalenteri, jossa vedän yli ohi menneitä, suoritettuja marras-päiviä (aikaisemmin olen oikeastikin vetänyt kuulakärjellä yli päiviä ja toivonut, että sillä lailla ajan kulku nopeutuisi). Olen monena (monenako? viitenä? kuutena - riippuu laskutavasta) vuotena marraskuussa pudonnut isommin tai pienemmin, joko ollut itku-unettomuus-voimattomuus-kierteessä tai toimintakyvytön, sairaslomalla. Epäilen jo ennakolta jokaista myöhäissyksyä, kun on saattanut kestää seuraavat puoli vuotta päästä jonkinlaiseen tasapainoon.

Nyt on kesken Emma Juslinin Frida ja Frida ( Teos & Söderströms 2008). Sitä vielä ihan hetki ennen nukkumaanmenoa...

tiistai 22. heinäkuuta 2008

Törsään ja jahkailen

Ah, sain ison pinon musaa cdon.comista.

Olo on vähän niin kuin jouluna.

Heh. Joskus muutama vuosi sitten annoin itselleni luvan, saan ostaa cd-levyjä ja kirjoja niin paljon kuin huvittaa aina kun olen palkkatöissä. Ehdottoman viisas tämä törsäyspäätös. Jotain hiukan elitististä ja paheellista melkein näihin ostoksiin on liittynyt - saahan sitä kirjastosta kirjoja mielin määrin ja musiikkia taas kuulee radiosta, mitä niitä erikseen ostelemaan. Eräskään ohimennyt tuttavuus ei ollenkaan ymmärtänyt musiikkia, väitti että linnunlaulu on paljon parempaa.

Sisustuskuvia katsoessani ihmettelen, minne ne ihmiset ovat laittaneet kirjansa ja levynsä. Vai ovatko ne raukat ihan vailla kaikkea kivaa.

Voi voi.

Vakavampana asiana olen jäänyt jahkaamaan sitä, liittyisinkö vulvodynian sähköpostilistalle. Aiemmassa elämässä olin pitkään yhden masennus- ja ahdistusaiheisen suljetun sähköpostilistan jäsen. Sen ryhmän kirjoitukset olivat minulle aikanaan tärkeitä.

Jarruttaa lähinnä se, että omat vestibuliittioireeni ovat lukemieni kuvausten perusteella vielä kevyitä. Jonkun muun kymmenen kertaa pahemmista oireista lukeminen ei välttämättä auta minua yhtään - korkeintaan alan pelätä, että vielä itsekin kipuilisin samalla tavalla. Toisaalta minun on vaikea hyväksyä noita kipuja ja elää niiden kanssa. Jonkinlaisia hyväksymisyrityksiä nämä tämän aiheen ympärillä pyörivät postaukset ovat.

keskiviikko 2. tammikuuta 2008

Kirja painosta ja koosta

Puolisko toissaviikolla huikkasi minulle: Sä varmaan laitat tän heti varaukseen.

Mistä se tiesikin?

Nyt kirja on käsissä, lukemaan kun vielä ennättäisin.