Vähiin käy

Terapiaa on jäljellä viisi kertaa.

Voi elämä. Juuri tämä loppuu, kun lakkasin arastelemasta terapeuttia. Puhuminen terapiassa tuntuu helpolta vaikka asiat olisivat vaikeita. Tänään: äiti ja minä emme kohtaa luultavasti koskaan. On surullista, ettei voi jakaa välähdyksiä elämästä vanhempansa kanssa.

Yritän ja yritän puhua äidin kanssa. Tuloksena on loputonta jankkausta, korjaan korjaamasta päästyäni äidin oletuksia:

Äiti (kuulee äänistä, että soitan ulkoa): Ai te olette mökillä?
Minä Ei, kyllä me ollaan ihan kotona.
Äiti Ai te ootte kävelemässä.
Minä Mä olen ihan itsekseni tässä rannalla istumassa.
Äiti Sen järven, jonka ohi mentiin kun olin siellä.
Minä Joo (tämä oli puhelun ainoa oletus, joka meni äidiltä oikein)
-- Pari lausetta siitä, miten olisi voinut mennä viikonloppuna käymään vanhempien luona, mutta oli muuta menoa.
Minä Olin lauantaina illalla teatterissa.
Äiti Ai mitä te olitte katsomassa?
Minä Ei kun minä olin, ei mies ollut.
Äiti Se ei taida semmosista teattereista välittää.
Minä Ei se päässyt, olis kyllä välittänyt muuten. (Oikeasti mies poti ja potee leikkauksen jälkirajoitteita, äidille mutisin epämääräistä työvuoroista.)
Äiti Olitko sää S:n kanssa sitten? (S on se ainoa ystäväni, jonka äiti tuntee hyvin.)
Minä En, olin T:n kanssa.

Jne jne jne. Sanon jotakin, äiti tekee oletuksen, seuraava lauseeni on takaperoista selitystä ensimmäiseen lauseeseen ja taas siitä lauseesta äiti kehii uuden jutun... Ja mielessä muhii ärtymys ja kiukku ja päätän taas, että ensi kerralla puhun pelkästään ilmoista ja viherkasveista ja ehkä hiukan kissoista.

Jollain tapaa tuo viimekertainen puhelu havainnollisti sen, että vaikka minä miten terapoisin itseäni ja prosessoisin asioita, niin minun ja äidin suhde ei ole yksin minusta riippuvainen. Äiti on ihan sama kuin ennenkin - enkä minä edelleenkään tiedä muuta keinoa välttää jankkaaminen kuin olla puhumatta asioistani, isoista ja pienistä. Tietenkin voisin antaa äidin pitää luulonsa ja oletuksensa, mutta silloin ruokkisin äidin kuvitelmia.

Äh, tämä on tätä. Tähän kirjoitettuna taas vain pyörittelyä. Aiemmin päivällä terapiassa pääsin hetkittäin käsiksi sekä suruun että vihaan.