Menin näkymättömän kynnyksen yli tänään. Xylocain-geeliä tuli kokeiltua, vaikka pakko sanoa että tuntui aivan uskomattoman pöljältä keskeyttää yleinen hipelöinti siksi aikaa, kun painelin geelillä ne muutamat strategiset pisteet. Pyysin vielä puoliskoa pitelemään peiliä, jotta osasin suunnistaa oikeille kohdin.
Annostelua pitää vielä hioa, olisin surutta voinut käyttää enemmän. Sen verran muutosta koin, että tajusin miten lihakseni kramppaavat (aiemmin se kramppaus on jäänyt vähän niin kuin sivuseikaksi).
Voi elämä, että olen järjettömän kateellinen niille, joilta yhdyntä hoituu noin vaan ilman kipuiluja ja kramppeja. Voisikin keskittyä vaan keskinäiseen olemiseen, siihen yhtymiseen, eh.
[edit. Toisaalta olen helpottunutkin. Tämä on nyt enemmän hallittavissa eikä vain siedettävissä.]
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti