Rajat

Minulla on rajaongelma. Rajaongelma juontaa jonnekin lapsuudenkotiin, ilmapiiriin, siihen että vanhemmillani on ollut paljon kiellettyjä tai väistettäviä asioita, kiellettyä käyttäytymistä ja mutkikkaita sopivaisuussääntöjä . Edelleenkin, näin vanhana ja "isona" kaipaan ympärilleni sellaisia ihmisiä, jotka toimivat ei-rajoittavasti, ei-kieltävästi. Olen aivan järjettömän herkkä ärähdyksille, EI-lauseille ja kaikenlaiselle sivuuttamiselle.

Ja sama toiseen suuntaan: osaan rohkaista, osaan avata vaihtoehtoja, osaan antaa tilaa. Kaikki nämä hyvää ja hienoa. Se kääntöpuoli, ongelma, tulee, kun kohtaan ihmisiä jotka ovat jollain lailla holtittomia, rajattomia, huomiota vaativia. En osaa olla rajaava, jämäkkä, määrätietoinen. En ymmärrä sitä tarvetta tarpeeksi ajoissa, jään odottelemaan että ihminen itse ymmärtäisi menneensä rajojen yli - ja välttämättä sellaista 'itse ymmärtämisen' tilannetta ei tule ikinä.

Koulussa iso osa työstä oli yhtä helvettiä tuon takia. Olisin selvinnyt vallan hyvin, jos minulla olisi ollut lauma estyneitä arkoja pelokkaita neuroottisia pikkutyttöjä ja -poikia. Olihan heitäkin, mutta oli myös ylirohkeita, levottomia, huomionhakuisia. Nuo jälkimmäiset veivät sitten kaiken tilan ja huomion, kun minä annoin niin tapahtua. Mikään huomio ei olisi joillekin ollut riittävästi - rajoja ei ollut ollenkaan.

Tässä nykyisessä hommassa samoja asioita tulee vastaan vähän pienempinä annoksina (onneksi näin, en kestäisi olla samassa määrin rajojenasettajan roolissa kuin opena olin). Viime viikolla esimerkiksi eräässä aikuisryhmässä kesken kurssin kurssilaisen (60+ nainen) kännykkä soi, hän vastasi ja selitti puhelimeen täyteen ääneen asioitaan. Minä (se turhan rajallinen persoona) en osannut puuttua. Olin näkemättä ja kuulematta. Korotin omaa ääntäni ja puhuin tädin äänen päälle, ajattelin Kyllä hän kohta älyää lopettaa. Pah. Hän lopetti sitten kun asia loppui - eli pulisi monta minuuttia. Sama ihminen myös huuteli kesken puheeni kaikkea mieleensä tullutta, eivätkä kommentit olleet erityisen positiivisia (siis eivät ne minuun liittyneet, mutta kurssiasiat olivat hänen mielestään kauhean vaikeita ja elämä yleensäkin menossa vaan huonompaan suuntaan ja kaikkia palveluja vain heikennetään jne). Peruspenseä ihminen, jonka annoin mellastaa mielin määrin, VAIKKA hänelle olisi pitänyt laittaa rajat.

Valikoin läheisimmiksi ihmisiksi sellaisia, joilla on kanssani samankaltainen käsitys rajoista. Ahdistun välittömästi, jos olen ystävystymässä ja se ystävyyden toinen osapuoli osoittaa halua jokapäiväiseen soitteluun/tapaamisiin/muuhun yhteydenpitoon. Minulla moinen menee yli rajojen. Samalla tavalla yli rajojen menee myös verkostomarkkinointi, en osaa suhtautua siihen, jos puolituttu esim. alkaa tarjota kosmetiikkaesitteitä tai kutsuja tupperiltaan - maailmassani on yksi tila markkinoinnille ja toinen ihmissuhteille, eivätkä nämä kaksi kohtaa.