Uuden tulokkaan kuvia keikkuu nyt Flickrissä.
Ennen pentua kirjoitin kaikesta siitä, mikä tulee tielle kun mietin omia lapsia. Pitäisihän sitä vain luottaa, jos lapsia haluaa - mitenkään ei etukäteen voi ennakoida lapsen syntymän jälkeistä todellisuutta (niin kuin ei muutakaan todellisuutta).
Tässä kai se isoin kynnys on: en halua tarpeeksi lasta tai lapsia. Näen uhat ja epäonnistumisen mahdollisuudet isompina kuin kaiken sen hyvän, mitä lapsen myötä tulisi. Ei minun tällä hetkellä tarvitse vakavissani miettiä raskautta. Kunhan ajatusleikittelen. Puhutaan biologisesta kellosta, joka jossakin naisen sisuksissa raksuttaa. Taidan olla aika kuuro, kun en kuule sitä tämän isommin.
Kissat ovat meillä jonkinlainen helpompi versio lapsista. Voi hoivata ja helliä, mutta ei tarvitse hoivata 24/7.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Luin koko sun blogisi yhdeltä istumalta läpi...taisin jäädä koukkuun...miten joku osaakin näin avoimesti ja hienosti kirjoittaa. Kiitos:)
Nostan hattua tämän lukemisesta :)
Jätähän puumerkkisi toistekin.
Lähetä kommentti